100 vuotta sitten Padasjoella oli yli 4000 nautaa ja 3000 lammasta ★

Kirjassa Suomenmaa: Hämeen lääni (v. 1922) kerrotaan mm. seuraavaa: Padasjoki Keski-Hämeessä, Päijänteen lounaisrannalla ja Vesijakaan-Padasjoen vesistön ympärillä, kuuluu Jämsän tuomiokuntaan, Padasjoen-Kuhmoisten käräjäkuntaan.

Pinta-ala ilman vesiä 484 km2. Suurin pituus luoteesta kaakkoon 40 km, leveys koillisesta lounaaseen 30 km. Asukasmäärä v. 1921 kirkonkirjojen mukaan 5381 henkeä. Kyliä ja yksinäistiloja 16: Alho, Auttoinen, Hinttola, Jokioinen, Kasiniemi, Kaukela, Kellosalmi, Lieso, Maakeski, Nyystölä, Osoila, Pappila, Syrjäntaka, Torittu, Vesjakaa ja Virmaila. Kruununvirkataloja 3: Brusila, Kartano ja Anttila. Kirkollisia virkataloja: kirkkoherran Iso Pappila ja kappalaisen Kekkala.

Maasta on peltoa 3540 ha ja viljelmiä 603: eniten viljoja, sitten herneitä ja papuja, perunoita, nauriita ja muita juureksia sekä kehruukasveja. Karjaa: hevosia 923, nautoja 4129, lampaita 3488, vuohia 3, sikoja 898, siipikarjaa 1808 kpl. Kalastus tuotti siikoja 1000 kg, muikkuja ja kuoreita 800 kg ja muita kaloja 3000 kg. Teollisuuslaitoksia: yhdeksän jauhomyllyä, joista yksi höyryllä ja kahdeksan vedellä käypää, Arrakosken harjatehdas, Arrakosken sähkölaitos. Kauppiaita 10.
Kunnan tulot 93404 mk. Kansakouluja yhdeksän, 323 opp. Kiertokouluja neljä. Eduskuntavaaleissa 1916 sai suom. puolue 131, nuor.suom. 280, sos.dem. 832 ja krist. työv. 59 ääntä. Yhteinen kunnanlääkäri ja sairaala Kuhmoisten kanssa, apteekki, ei eläinlääkäriä. Kunnalliskodissa 64 hoidokkia, yksityisten luona 41, apua nauttivia 96. Maanteitä 56 km, kyläteitä 68 km, kestikievareita neljä (Auttoinen, kk, Kaukela, Maakeski), kivi­siltoja kolme, postitoimistoja neljä, samoin puhelinkeskuksia.

Luonto on hyvin vaihtelevaa. Päijänteen rannat ovat rikkonaiset, milloin kallioiset ja jyrkät, milloin loivat, hietikkoiset tai hedelmällisen vihannat. Sisäpitäjän maisemanmuodostusta elähyttävät vesireitit ja monet pikkujärvet, pohjoisesta etelään kulkeva harjujono: Kellosalmesta kulkee kukkulajono kirkolle saakka muodostaen Tuomasvuoren, Majuanvuoren ja ihmeen ihanan Kullasvuoren. Vuotuinen sademäärä on 536 mm ja keskilämpötila tammikuussa -7, heinäkuuussa 17. Lumen syvyys noin 53 cm.

Suurimman osan asutustaan lienee Padasjoki saanut etelästä päin jo pakanuuden aikana. Suurviljelmiä kartanoissa (Saksala, Werho, Ansio, Kellosalmi), kun taas pitäjän takamailla on siellä täällä yksinäinen torppa pienine peltotilkkuineen. Ammoisista ajoista on Padasjoki ollut Päijänteen lännenpuoleisten rantaseutujen taloudellisena keskuksena. Jokioisissa oli ennenmuinoin kuuluisa markkinapaikka: se sijaitsi Päijänteen rannalla, ns. Malmilla, joka kuuluu Saksalan kartanoon. Kesäiseen aikaan on Padasjoki vilkkaassa höyrylaivayhteydessä Päijänteen muiden rantapitäjien ja Lahden kaupungin kanssa. Satamapaikkoja on Mainiemessä, Hietarannassa, Teppisenrannassa, Näpinsillassa ja Kellosalmessa sekä Virmailansaaren Kortelahdessa ja Salonrannassa. Halkolasteja kulkee Vesijärven asemalle, paperipuita Jämsänkoskelle ja tukkilauttoja hinataan Kalkkistenkosken niskaan uitettavaksi pitkin Kymijokea edelleen. Talviseen aikaan on kunta liikemaailmasta hyvin eristettynä. Maantietä on Asikkalan kautta Lahteen 64 km, Auttoisten tietä Hämeenlinnaan 83 km. Sysmästä erotettu Padasjoki esiintyy v. 1465 hallintopitäjänä. Siitä on erotettu Kuhmoinen. Uuden ajan alussa kuuluivat Padasjokeen Einäisten, Vesijaon ja Kuhmoisten neljäskunnat. V. 1571 oli siellä 167 hopeaveroa maksavaa talonpoikaa, kolme rälssilampuotia ja kirkkoherra. Jousia oli 255.

Isonvihan aikana jouluyönä 1714 kapteeni Salomon Enberg Pappilassa yllätti ja surmasi venäläisjoukon. Mikkolan tilalla syntyi 1791 suomalaisuuden esitaistelija ja itsenäisyysmies A.I. Arwidsson. Vapaussodan aikana valkoiset 23.3. valtasivat kirkonkylän, saaden sitten noin kolme viikkoa viettää jokseenkin rauhallista elämää. Etelää kohti hyökätessään Kalmin pataljoona 14.4. valtasi Maakesken kylän.

Verraten runsaasti on sekä kivi- että rautakauden muinaislöytöjä. Verhon maalta miekka, jossa teksti Deus­ meus. Muinaislinnan vallien jäännöksiä on Linnasaarella. Nuijasodan aikana oli taistelu Arvelan mäel­lä Ansion maalla. Verhon kartano kuten koko Nyystölän kylä ovat kuuluneet 1500-luvulla Horneille. Nykyinen kirkko, alkujaan maamme vanhimpia puukirkkoja, on ristikirkko, rakennettu 1648 (1669 tai 1667). 

Scroll to Top