Vierailin lapsuuteni ja nuoruuteni jouluaattoina kymmenissä, jos en sadoissa, kodeissa. Ensin tonttuna, sitten pukkina, viimeiseksi vielä joulupukin autokuskina (silloin ainoastaan talojen pihoilla).
Partiolippukunnalleni jouluaaton pukkipalvelu oli merkittävä varainhankintakeino, ja me aktiiviset poikapartiolaiset kannoimme vastuutamme jouluaattonakin. Meitä oli perheessämme kolme veljestä, ja minä nuorimpana olin ensimmäiset jouluni isoveljeni tonttuna matkassa.
Sainko noista piipahduksista oikean kuvan suomalaisesta joulusta? En ole ihan varma, näin niin kovin paljon onnea, jännitystä ja riemua. En nähnyt yksinäisyyttä, surua enkä katkeruutta. Kunpa olisinkin saanut noina vuosina oikean käsityksen suomalaisesta joulusta! Kunpa se olisikin vain ja ainoastaan hyvän odotusta, onnea ja riemua. Niinhän asia ei valitettavasti ole, joulun ilon ja rauhan varjopuolena on liian monien perheiden ahdinko, päihdeongelmat ja yksinäisyys. Viime aikoina on kuultu uutisia työttömyyden kasvusta, konkursseista ja irtisanomisista, monissa perheissä valmistaudutaan jouluun ahdistuneina. Juuri nyt tarvitaan rakkautta, välittämistä ja tukea.
Monet kokevat jonkinlaista syyllisyyttä tai ristiriitaa yrittäessään sovittaa yhteen joulun sanomaa Jeesus-lapsesta ja joulupukista. Joulupukin katsotaan edistävän vääränlaista materialismia, ja vievän ajatukset syrjään joulun todellisesta sanomasta. Vaara on toki olemassa, mutta syvimmiltään näiden kahden tarinan ei tarvitse olla toistensa kilpailijoita. Ennemminkin niin, että joulupukki voi toimia ihmiskunnan vapahtajan, Kristuksen, palvelijana. Niinhän toimi myös Pyhä Nikolaus (Santa Claus), joulupukin esikuva, joka legendan mukaan huolehti Myran kaupungin piispana erityisesti vähävaraisista ja lapsista tuoden heille lahjoja.
”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” (Joh. 1:14 )
Johanneksen evankeliumissa Jeesus-lapsen syntymä jouluna linkitetään kaikkivaltiaaseen, iankaikkiseen Jumalaan edellä mainitulla ilmaisulla. Jumala inkarnoitui keskellemme. Sana tulee yhä edelleen lihaksi, siis teoriat käytännöksi ja kauniit puheet todellisiksi laupeuden teoiksi, silloin kun ihan oikeasti huolehditaan ja välitetään lähimmäisistä. Materian määrät eivät olleet ratkaisevia niissä nuoruuteni joulupukkijouluissa, joulun tunnelma syntyi ja syntyy yhdessä olemisesta, kiireettömyydestä ja sopivasta huolettomuudesta. Ihmisten keskinäisessä rakkaudessa, välittämisessä ja yhteydessä yhä edelleen inkarnoituu Jumalan rakkaus.
Niinpä ihmisen on mahdollista olla Kristus toiselle. Kauniit sanat, puhuttelevat teot ja sydämen rakkaus tuovat esille oikean joulun. Kuinka yksinäisen sukulaisen joulun voisi huomioida, entä rahattoman naapurin lapsiperheen? Olemalla Kristus toiselle ja rakastamalla. Siinä on joulun todellinen ja arvokas lahja.
Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
Timo Huttunen, kirkkoherra