Arkkitehti Petri Enqvist palasi kirjaimellisesti lähtösijoilleen juhlapuheessaan Kotiseututalon vihkiäisissä 10.10., sillä hän on yksi rakennuksessa asuneista lukuisista padasjokelaisista.
– Viime heinäkuussa tässä 150 vuotta vanhassa salissa oli padasjokelaisen naivistitaiteilija Enni Idin näyttely. Minulla oli tilaisuus 47 vuotta sitten hakea Enniltä ämpärillinen – ei sahtia, vaan viinimarjoja. Meillä oli pitkä keskustelu kaiken maailman asioista, mutta erityisesti jäi mieleeni ohje: asioita pitää aina arvioida yhdeksältä kantilta.
Kantti 1 oli Enqvistin listauksessa päätös kansakoulun pykäyksestä. Padasjoella tehtiin päätös vuoden 1866 kansakouluasetuksen mukaisesta koulutoiminnan järjestämisestä vuonna 1868. Koulu aloitti toimintansa syksyllä 1869 Brusilan sotilasvirkatalossa, jonne oli perustettu kaksi ”ylhäisempää kansakoulua” – toinen tytöille ja toinen pojille.
Kakkoskanttina oli oman koulutalon suunnittelu, joka käynnistyi viimeistään vuoden 1871 puolella.
– Tammikuun 1872 kuntakokouksessa oltiin jo päättämässä rakennustarvikkeiden hankinnasta, jonka tuli tapahtua siten, että ”kukin talokas tuopi hirsiä, parruja ja kiviä pykäystä varten”. Esillä oli jo myös koulun arvioitu tilaohjelma: kaksi koulusalia, joiden molemmin puolin samankokoiset opettajien asunnot! Tuohon aikaan opettajattarelle usein katsottiin riittävän pienempi asunto kuin miespuoliselle kollegalle.
Pastori Caven valittiin ”toimittamaan riitninkiä” ja herra magisteri von Fieandt sekä lautamiehet Gustaf Rouvila ja Henrik Wähä-Saksala tiedustelemaan maata. Paikka löytyikin Erik Kivistön pellolta.
Kolmoskantiksi Enqvist oli ottanut arkkitehdin. Oli varsin poikkeuksellista ottaa suunnittelutyöhön alan ammattilainen, mutta selityksenä on se, että pastorin veli Alfred Caven oli arkkitehti. Paria vuotta aiemmin hän oli suunnitellut Mikkelin Kenkäveronniemen pappilan, jota marsalkka Mannerheim nimitti ”Kristikunnan kauneimmaksi”. Hämeenlinnassa Caven sai suunnitellakseen mm. raatihuoneen ja Lahdessa kauppalan asemakaavan.
Kantti 4: rakennustyö. Koulutalon rakentaminen käynnistyi huhtikuussa 1873 peruskivien poraamisella, sammaleen keruulla, hirsien veistolla sekä lauta- ja lankkumateriaalin sahauksella. Lokakuun 1. päivänä 1873 pidettiin rakennustyön loppuun saattamisesta urakkahuutokauppa.
Koulunkäynti alkoi lisäksi Vesijalle Iso-Hakian talossa ja myöhemmin Auttoisilla. Kirkonkylällä toiseen opettajan asuntoon muutti kunnan legendaarinen kätilö Anna Niiranen, jonka kunnalle lahjoittama jäämistö on uudelleen löytänyt paikkansa rakennuksessa.
Opistotalo 100 vuotta
12 vuotta myöhemmin palattiin alkutilanteeseen, jossa molemmat luokat olivat opetuskäytössä ja asunnoissa olivat opettajat.
– Arkkitehti Salervon suunnittelema on muuten tuo viereinen, kaksikerroksinen 20-luvun klassismia edustava, tänä vuonna 100 vuotta täyttävä, viimeisessä julkisivuremontissa parhaan teränsä menettänyt arvorakennus, jonka tulisi ilman muuta säilyä jatkossakin koulutonttia hallitsevana dominanttina.
Vanhan koulun luokat muutettiin asunnoiksi. Vuonna 1958 purettiin pohjoiseen luokkaan tehdyt asuinhuoneitten seinät ja entiseen luokkatilaan, joka nykyisin toimii kokoontumissalina, sisustettiin kunnan kirjasto. Se palveli talossa vuoteen 1967, jolloin se siirtyi vastavalmistuneeseen Palotaloon. Vanha tila palautui koulukäyttöön 40 vuoden jälkeen, ensin luokaksi ja sitten käsityöluokaksi vuonna 1970.
Kahdeksannessa kantissa Enqvist muisteli kadonneita talousrakennuksia. ”Tarpeelliset huoneukset” sijoittuivat riviin tontin pohjoisrajalle, nykyisen Opistotalon paikalle.
– Toimintakertomuksessa todetaan, että ulkohuoneita on 10, nimittäin kaksi aittaa, navettaa, latoa ja liiteriä. Koska lasku ei täsmää, lienee kokonaisluvusta jätetty häveliäisyyssyistä ns. tarvehuoneet ja sauna mainitsematta. Saunaan otettiin hyyryläinen, joka käyttämiensä koulun puiden korvaukseksi pesi tarvittaessa toisena henkilönä koulun huoneet vuoden ympäri ja teki talvella koulun pihalla tarvittavat tiet.
Osa vanhaa talousrakennusriviä purettiin uuden koulutalon paikalta 1924. Kun koulutonttia saatiin laajennettua, voitiin tehdä uusi talousrakennus 1935.
Kanttina 9 tarkasteltiin koulun nimeä. Alhon kartanon mamselli Karoliina Forssell lahjoitti rahaa koulun perustamiseen ehdolla, että kirkkomaassa olevat suvun haudat on jätettävä rikkomatta. Myöhempi toivomus koulun nimeämisestä lahjoittajan mukaan ei toteutunut.
– Aleksis Kiven päivänä olisi toki mukava tietää, onko saatu lopullista vahvistusta Aleksin oletetusta vierailusta Alhossa.
Rakennuksesta käytettiin nimeä Kirkonkylän kansakoulu. Enqvistin äiti toimi opettajana uudessa koulurakennuksessa ja perhe asui vanhan koulun eteläpäädyssä, jonka eteishuoneessa isä toimitti Padasjoen Sanomia.
”Omituinen uusi rakennus” – Padasjoen kansakoulu / Kotiseututalo 150 vuotta
Juhlapuhe Kotiseututalolla Alexis Stenvallin 190 syntymäpäivänä 10.10.2024
Viime heinäkuussa tässä 150 vuotta vanhassa salissa oli padasjokelaisen naivistitaiteilijan En näyttely. Minulla oli tilaisuus noin 47 vuotta sitten hakea Enniltä ämpärillinen ei sahtia, vaan viinimarjoja. Meillä oli pitkä keskustelu kaiken maailman asioista, mutta erityisesti jäi mieleen Ennin ohje asioita pitää aina arvioida ”yhleksältä kantilta”. Siis – kolme pointtia ei riitä!
Seuraamme Ennin oppia ja käymme läpi yhdeksän otsikon puitteissa tämän rakennuksen historiaa.
Kantti 1. Päätös kansakoulun perustamisesta Padasjoelle
Padasjoella päätös vuoden 1866 kansakouluasetuksen mukaisen koulutoiminnan järjestämisestä tehtiin vuonna 1868. Koulu aloitti toimintansa Brusilan sotilasvirkatalon tiloissa syksyllä 1869. Oli perustettu kaksi ”ylhäisempää kansakoulua” – toinen tytöille ja toinen pojille. Ensimmäiset opettajat jättivät muuttokirjansa – Johanna Helena Backman 30. syyskuuta ja Matti Kauppinen 26. lokakuuta 1869. Jo kesäkuussa oli tarjottu huutokaupalla tehtäväksi neljä tusinaa tuolia, puolitoista tusinaa pöytiä, kaksi kappaletta sänkyjä ja kaksi pesukomuuttia. Syyskuussa hankittiin myös ensimmäiset koulutarvikkeet.
Koulunkäynnistä Brusilan talossa ei ole juurikaan tietoja. Brusila oli ruotsinvallan aikainen luutnantin sotilasvirkatalo, jossa kouluhankkeen aikana asui nimismies Thure Wilhelm Böök.
Opettajakunta vaihtui ensimmäisinä vuosina nopeasti. Edellä mainitut Backman ja Kauppinen muuttivat jo vuoden 1870 lopulla muualle ja Brusilan aikana opettajina ennättivät olla kirkko Ingmanin leski Amalia (1870-71), kymnasisti Pitkänen (1870), Carl Gustaf Lindgren (1870- 71), jumaluusopin ylioppilas Jebets Jesiel Judi Juden (1872), Carl Kunelius (1872), Isak August Hilden (1873-75) sekä Ida Maria Slöör myöh. Lindgren (1873-95). Kaksi viimeksi mainittua olivat ensimmäiset opettajat tässä uudessa kansakoulutalossa, jota nyt Kotiseututaloksi kutsutaan.
Kantti 2. Oman koulutalon suunnittelun käynnistäminen ja päätös rakennuspaikasta
Oman koulutalon suunnittelu käynnistyi viimeistään vuoden 1871 puolella. Nimittäin vuoden 1972 tammikuun kuntakokouksessa oltiin jo päättämässä rakennustarvikkeiden hankinnasta, jonka tuli tapahtua siten, että ”kukin talokas tuopi hirsiä, parruja ja kiviä pykäystä varten”. Esillä oli jo myös koulun arvioitu tilaohjelma: kaksi koulusalia, joiden molemmin puolin samankokoiset opettajien asunnot! Tekstissäni on tuon lauseen perässä huutomerkki, sillä tuolloin oli usein niin, että opettajattarelle katsottiin riittävän pienempi asunto kuin miespuoliselle kollegalle.
Samassa tammikuun kokouksessa valittiin pastori Cavén ”toimittamaan riitninkiä” ja herra magisteri von Fieandt, lautamiehet Gustaf Rouvila ja Henrik Wähä-Saksala tiedustelemaan tulevalle kansakoulurakennukselle ”tarpeellista pykäys että muuta maata”. Heinäkuussa samana vuonna oli tiedossa kaksi tonttimaan tarjoajaa, jotka kuitenkin ”vetivät sanansa takaisin”. Syyskuussa samat tarjoajat olivat uudelleen asialla ja lopulta hyväksyttiin lautamies Erik Kivistön tarjous: tonttimaata yksi tynnyrinala (0,6 ha) ilmaiseksi ja kaksi tynnyrinalaa (1.18 ha) peltomaata vuokralle. Peltomaan laadusta kertoo, että kirkon entisen lauta-aidan tilalle vuonna 1877 tehtyyn kiviaitaan otettiin kivet koulun pellosta kuin myös Hietalan pelloista! Tänä päivänä tuolla entisellä koulun peltomaalla pelataan jalkapalloa.
Kantti 3. Koulutalon suunnitelman laatiminen, Arkkitehti
Ensimmäiset kansakoulutalot Suomessa olivat kovin vaihtelevia niin pohjaratkaisuiltaan kuin myös julkisivuiltaan. Padasjoen ensimmäisen oman kansakoulutalon suunnittelun aikana ei vielä ollut vakiintuneita ratkaisuja -tyyppipiirustukset tulivat myöhemmin. Mutta Padasjoella kansakoulutalon suunnittelijaksi valittiin arkkitehti, mikä tuolloin oli vielä poikkeuksellista. Miten se oli mahdollista? Selitys on kohtuullisen yksinkertainen: edellä mainitsin, että kuntakokous valitsi pastori Cavénin toimittamaan riitninkiä. Frans Fritjof Ferdinand Cavén (1838-1908) toimi tuolloin Padasjoen kappalaisena ja -kuinka ollakaan hänellä oli isoveli Carl Alfred (1836-1912), joka oli opiskellut arkkitehdiksi Intendentinkonttorissa Helsingissä ja täydentänyt opintojaan Tukholman taideakatemiassa. Hän oli parhaillaan töissä Hämeenlinnassa, Hämeen läänin lääninrakennuskonttorissa apulaisarkkitehtina. Mainittakoon sekin, että Cavénin veljesten suvun sanotaan olleen lähtöisin Padasjoelta, Kaukelan kylän Alimmaisten talosta.
Valitettavasti Cavénin laatimat Padasjoen kansakoulupiirustukset eivät ole säilyneet tai löytyneet, mutta suunnitelma on rekonstruoitavissa muiden säilyneiden asiakirjojen, valokuvien ja itse rakennuksen avulla. Piirustusten arveltiin olevan valmiita heinäkuussa 1872. Palkkionsa – 100 markkaa – Cavén sai saman vuoden joulukuussa.
Arkkitehti Cavénin suunnittelemista rakennuksista voidaan mainita seuraavia: Paria vuotta ennen Padasjoen koulua hän oli suunnitellut Mikkeliin Kenkäveronniemen pappilan, jota marsalkka Mannerheim nimitti ”Kristikunnan kauneimmaksi”. Hämeenlinnassa Cavén sai suunnitellakseen mm. Hämeenlinnan raatihuoneen ja samassa korttelissa olevan paloaseman, 1880-luvun lopulla hän suunnitteli Kangasniemen kirkon uudistamisen ja koristamisen sekä saman seurakunnan pappilan. Cavén laati myös Lahden kauppalan ensimmäisen asemakaavan vuonna 1878. Lahden ydinkeskusta on edelleen tuon kaavan mukaisesti hahmotettavissa.
Frans muutti Padasjoelta Korpilahdelle toimien siellä kappalaisena aina kuolemaansa asti. Alfred puolestaan suunnitteli sinne erillisen kellotapulin vanhan kirkon viereen. Cavéneista kuitenkin yleisesti tunnetuin lienee Fransin poika taiteilija Alvar Cavén.
Kantti 4. Rakennustyön toteuttaminen ja rakennusmateriaalit
Joulukuussa 1872 oli valittu rakennuskomitea, joka sai valtuudet hankkia koulurakennusta varten rakennusmestarin ja työmiehet. Saksalan kartanon magisteri Robert M. von Fieandt piti hankkeesta tilikirjaa, jonka avulla voidaan seurata rakentamisen etenemistä. Ensimmäinen merkintä on 31. tammikuuta 1873: 2 kirjaa paperia, eli 48 arkkia ja toinen 11. maaliskuuta Isvoschikalle Helsinkissä. Kenties Helsingin reissulla hankittiin koulutyömaalle rakennusmestari. Pykyymestari Johan Janssonille maksettiin ”reissurahaa” kymmenen markkaa ja 29 penniä huhtikuun 19. päivänä 1873. Koulutalon rakentaminen käynnistyi huhtikuussa 1873 perustuskivien poraamisella, sammaleen keruulla, hirsien veistolla ja tarvittavan lauta- ja lankkumateriaalin sahaamisella Luultavasti lautoja sahattiin työmaalla kuin myös Arrakosken sahalla.
Rakennustyön toteutus jakaantui kahteen osaan. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluivat perustukset, hirsirungon pystytys ja vesikattotyöt. Lokakuun 1. päivänä 1873 pidettiin rakennustyön loppuunsaattamisesta urakkahuutokauppa, jonka urakan sai edellä mainittu rakennusmestari Johan Jansson. Urakkaan sisältyi päärakennuksen ja kahden talousrakennuksen nikkarityöt, lattiat, katot, täytepohjat jne. Tiivistäen todettiin: ”Yhdellä sanalla, nämä kolme rakennusta tuli saattaa valmiiksi täyteen kuntoon, lukuun ottamatta muuraustyötä ja kivijalkojen rappausta.”
Hirsirakennuksessa luonnollisesti puutavara eri muodoissaan muodosti tärkeimmän rakennusmateriaalin. Tarvittavat naulat hankittiin Vierin ruukista. Ikkunalasit tuotiin Nuutajärven ruukista tammikuussa 1874. Lasiruutuja oli kolmen eri kokoa yhteensä 295 ruutua. J.II. Lindroosin rauta- ja rautatavarakaupasta Helsingistä hankittiin 17 ikkuna-aukkoon ikkunahaat.
Koulun 12 kaakeliuunia muurasi muurimestari Nordström. En ole laskenut kuinka paljon tiiliä tarvittiin uunien ja piippujen muuraukseen, mutta eräässä asiakirjassa mainitaan luku 12 000 tiiltä. Tiilet oli tehty Särkiäisissä, josta urakkamies velvoitettiin ne tuomaan Stenrothin rantaan, josta sitten pitäjäläiset kukin talonsa suuruuden jälkeen koulun johtokunnan esimiehen Herra Maisteri von Fieandtin määräämillä päivillä veivät ne koululle.
Lokakuun neljäntenä 1874 uuden kouluhuoneen syynimiehiksi määrättiin komitean jo ennen määrätyt jäsenet, joille annettiin valta hyväksyä urakkatyöt ja niistä saatavat maksut. Lokakuun 24. päivänä maksettiin huoneiden puhdistamisesta ja kaksi päivää sen jälkeen pääsi koulunkäynti alkamaan uusissa tiloissa.
Kantti 5. Rakentajat
Kansakoulun pitkäaikainen johtajaopettaja Esko Pihkala mainitsi koulun 100-vuotishistoriikkissa, että muistitiedon mukaan koulutalon rakennustyössä olisivat olleet pohjalaiset rakentajat. En löytänyt alkuperäislähteistä asiaa vahvistavaa tietoa, mutta on toki mahdollista, että olisi ollut jokin pohjalainen ydinjoukko, jota täydennettiin paikallisilla ja muilla tekijöillä. Itse asiassa vanhoista matrikkeleista löytyy ainakin kaksi rakennusmestari Johan Janssonia, joista toinen oli syntynyt Kokkolassa ja toinen Seinäjoella.
Luettelen tähän muutamia henkilöitä, joiden tekemiset erikseen mainittiin:
Juho Sipilä ja Kalle Wiirman porasivat kahden viikon aikana huhtikuussa kiviä 50 kyynärän eli lähes 30 metrin verran.
Sahuri Henrik ja Gostasson, olivat sahanneet 110 syltä (n. 196 metriä).
Sahuri Johan Jonke ja Kalle, olivat sahanneet 165 syltä (n.294 metriä). Sama Johan Jonke oli asentanut kaikki ikkuna- ja oviaukkojen raudat.
Sahuri Johan Fredrik ja Tauren, olivat sahanneet 135 syltä (n.240 metriä). Hirsiseinien piiluaminen oli erityisosaamista vaativa toimenpide ja siksipä tekijät mainitaan erikseen ja näin me tiedämme, että Johan Stenhammar, piilusi puolet koulutalosta ja Gosta Vähänen toisen koulusalin.
Kantti 6. Valmiin koulutalon kuvaus
Uuden koulutalon ensimmäisen kouluvuoden jäljillä on säilynyt vuosikertomus, jossa kuvataan koulutaloa näin: ”Koulukartano, joka omituinen uusi rakennus, osaksi vielä työn alla oleva, on ylävällä ja kauniilla paikalla liki Päijänteen rantaa, noin puolen venäjänvirstaa kirkosta. Kouluhuoneet, joita on kaksi salia, yksi tytöille toinen pojille, ovat suurenmoiset, valoisat ja mielessämme tarkoitukseensa kyllä sopivat.” Molemmat salit ovat 14 kyyn. pitkät (8,3 m), 1 10 kyyn leveät (5,94 m) ja 7 kyyn, korkeat (4,15 m) eli 7840 kuutiojalkaa. Joka henkilön osaksi ilmaa tulee n. 196 kuutiojalkaa. Opettajalla ja opettajattarella on kummallakin 2 kamaria ja kyökki, kamarit kukin ovat 245 kuutiokyynärää ja kyökit 175 kuutiokyynärää, paitsi näitä on vielä 2 tampuuria, kukin 210 kuutiokyynärää”.
Valitettavasti emme voi saada hengitykseemme täysin luotettavaa tuntumaa tuolloisesta ilmamäärästä, sillä luokkien ja asuintilojen korkeutta on huomattavasti madallettu myöhemmissä muutoksissa 1920- ja 1950-luvuilla.
Arkkitehtonisesti koulu ei siis vielä ollut täysin valmis koska ulkovuorauksen tekoon voitiin ryhtyä vasta rakennuksen hirsiseinien riittävästi painuttua. Tässä tapauksessa vuosia kului yhdeksän. Keväällä 1883 pidettiin urakkahuutokauppa koulurakennuksen vuoraamisesta ja ulkomaalauksesta. Työn sai tehdäkseen Vierun ruukin patruuna H. C. Schultz. Tarkkana miehenä hän havaitsi, että koulun rakentamisen yhteydessä tehdyt ikkunavuorilaudat olivat vastoin piirustuksia tehdyt ja rumensivat koko pytingin, jos ne jätettäisiin paikoilleen. Urakkamääräyksissä oli nimenomaan korostettu, että ”kaikki koristukset, niin kuin vuorauskin, ovat tehtävät tarkasti piirustuksen mukaan”. Enemmistöpäätöksellä todettiin, että tehdään uudet, piirustusten mukaiset.
Ulkomaalauksesta annettiin värimalli ja todettiin, että vuorattu ”rakennus maalataan vaalealla keltamaalilla ja nurkat ja ikkunapuut tummankeltaisiksi, niin kuin kirkkokin on maalattu”.
Kantti 7. Myöhemmät muutokset
Vuoteen 1886 saakka toimi Jokioisten kansakoululla kaksi ”ylhäisempää kansakoulua”, toinen tytöille ja toinen pojille. Tuona vuonna koulut muutettiin oppilasmäärän vähenemisen vuoksi sekakouluiksi ja toinen kouluista siirrettiin ensin Vesijaolle Iso Hakian taloon ja myöhemmin Auttoisille. Lindgrenin opettajapariskunta jatkoi työtään siten, että Ida-rouva siirtyi Vesijaolle ja Adam jäi kirkonkylän koululle. Järjestelyn myötä toinen Kirkonkylän luokkahuoneista muutettiin voimistelutilaksi, mutta kun kunta ei suostunut hankkimaan ”voimistelukaluja” niin oppilaat saivat toistaiseksi käyttää vapaita harjoituksia vaan”. Toiseen opettaja-asuntoon muutti tuossa vaiheessa kunnan legendaarinen kätilö Anna Niiranen, jonka kunnalle lahjoittama jäämistö on uudelleen löytänyt paikkansa tässä rakennuksessa.
Kaksitoista vuotta myöhemmin palattiin alkuperäiseen tilanteeseen, jossa molemmat luokat olivat opetuskäytössä ja molemmissa asunnoissa asuivat opettajat – opettajattarena Liina Tolpo ja miesopettajana Albin Valkonen. Tämä muutos oli mahdollinen sillä edellytyksellä, että kouluun rakennettiin uusi oppilaseteinen.
Oppilaseteisen suunnitteli rakennusmestari Nygren. Hänen hautakivessään on mainittu synnyinpaikaksi Uusikaarlepyy ja sukunimen täydennykseksi Styrman. Kuntakokouksessa, jossa Nygrenin suunnitelma maaliskuussa 1898 esiteltiin, pidettiin myös urakkahuutokauppa. Urakan sai suutari Juho Enqvist. Eteinen sijaitsi samassa kohtaa kuin tämä nykyinen mutta oli syvyydeltään kaksinkertainen. Näin sivuseiniin mahtui kaksi ikkunaa vierekkäin. Luokkiin johtavien ovien päälle sijoitettiin myös ikkunat, jottei luokat olisi liikaa pimentyneet.
Oppilaseteinen, joka oli varustettu lämmitysuunilla, oli siinä muodossaan vuoteen 1924, jolloin uuden koulutalon rakentamisen myötä luokat muutettiin asunnoiksi. Samalla eteinen rakennettiin uudelleen entistä kaksi metriä lyhyempänä.
Vuonna 1905 tehtiin ehdotus vinkkelin tekemisestä koulun pohjoispäähän pihalle päin. Siihen olisi sijoitettu opettajan asunnon laajennukseksi huone ja lisäksi poikien käsityöhuone.
Seuraava laajennusesitys tehtiin uuden – vuoden 1921 oppivelvollisuuslain johdosta. Suunnitelma tilattiin useiden Padasjoen kyläkoulujen suunnittelijalta A W. Niemiseltä, joka toimi Itä-Hämeen Maanviljelysseuran rakennusmestarina. Kyseessä oli vanhan koulun korottaminen kaksikerroksiseksi. Ylempään kerrokseen olisi sijoitettu kaksi luokkaa ja yksi asunto. Tämäkin suunnitelma jäi toteutumatta, kun toimikunta epäili, ettei vanha rakennus kestä toisen kerroksen rakentamista. Erehdysten välttämiseksi lähetettiin suunnitelma kouluhallituksen arkkitehdille Toivo Salervolle, joka totesi Niemisen suunnitelman hyväksi, mutta sen tilaohjelma ei ollut riittävä. Seuraavaksi päädyttiin rakentamaan uudisrakennus luokille ja vanha koulutalo päätettiin muuttaa kokonaan asunnoiksi. Varmuuden vuoksi päätti rakennuslautakunta tilata suunnitelmat arkkitehti Salervolta – ”ettei ainakaan piirustusten suhteen syntyisi mitään ristiriitaa niitä Kouluhallituksessa vahvistettaessa”.
Arkkitehti Salervon suunnittelema uudisrakennus on muuten tuo viereinen kaksikerroksinen 20-luvun klassisismia edustava, tänä vuonna sata vuotta täyttävä, viimeisessä julkisivuremontissa parhaan teränsä menettänyt arvorakennus, jonka tulisi ilman muuta säilyä jatkossakin koulutonttia hallitsevana dominanttina. Kuten edellä todettiin, muutettiin uuden koulutalon valmistuessa tämän vanhan rakennuksen luokat asunnoiksi. Ja eteinen rakennettiin uudelleen puolet pienempänä. Samassa yhteydessä uusittiin vanha huopakatto peltikatoksi. Talon alkuperäinen pärekatto oli korvattu asfalttihuovalla v.1893. Viimeistään peltikaton teon yhteydessä hävisivät räystäslautojen päällä olleet alkuperäiset koristeosat. Peltikatto maalattiin vuonna 1931 kun oli todettu, että ”meriveden vahingoittama pelti alkaa pian ruostua niin, että katto ei tule olemaan pitkäikäinen”. Ilmeisesti jo viisi vuotta myöhemmin katto jouduttiin maalaamaan uudestaan. Pelti kuitenkin kesti yli 100 vuotta!
Vuonna 1958 purettiin pohjoiseen luokkaan tehdyt asuinhuoneitten seinät ja entiseen luokkatilaan – tähän, jossa nyt olemme – sisustettiin kunnan kirjasto. Kirjasto palveli tässä vuoteen 1967, jolloin se siirtyi uusiin tiloihin vastavalmistuneeseen palotaloon. Vanha tila palautui koulukäyttöön neljänkymmenen vuoden jälkeen, ensin luokaksi ja sitten käsityöluokaksi vuonna 1970.
Kantti 8. Kadonneet talousrakennukset
Vuoden 1866 Kansakouluasetus ei ottanut tarkemmin kantaa kansakoulujen talousrakennuksiin. Se edellytti vain, että tuli rakentaa ”tarpeelliset huoneukset”.
Talousrakennukset rakennettiin samaan aikaan päärakennuksen kanssa ja ne sijoittuivat riviin tontin pohjoisrajalle nykyisen opistotalon paikalle. Koulun toimintakertomuksessa ensimmäiseltä lukuvuodelta 1874-75 todetaan, että ”ulkohuoneita on 10 nimittäin 2 aittaa, 2 navettaa, 2 latoa, 2 liiteriä. Koska lasku ei täsmää, lienee kokonaisluvusta jätetty häveliäisyyssyistä ns. tarvehuoneet ja sauna mainitsematta. Sauna tietenkin oli ja varmuuden vuoksi rakennettu vahingossa osittain Brusilan puolelle kruunun maalle. Saunaan otettiin hyyryläinen – joku nuhteeton henkilö – vuodesta 1878 lähtien, joka ”käyttämiensä koulun puiden korvaukseksi pesi tarvittaessa toisena henkilönä koulun huoneet vuoden ympäri sekä teki talvella koulun pihalla tarvittavat tiet”.
Osa vanhaa talousrakennusriviä purettiin uuden koulutalon paikalta 1924. Jäljelle jäänyt osa oli metrin päässä tuosta uudisrakennuksesta ja muodosti tulipaloriskin. Uuden talousrakennuksen toteuttamista hidasti tonttikysymys. Kun koulutonttia saatiin laajennettua Brusilan puolelle, voitiin uusi talousrakennus toteuttaa. Rakennus valmistui vuonna 1935 ja purettiin nykyisen koulutalon tieltä.
Kantti 9. Koulutalon nimi
Kansakoulun perustamishankkeen yhtenä merkittävänä kulmakivenä oli Alhon kartanon mamselli Karoliina Forssellin rahalahjoitus. Näin Aleksis Kiven päivänä olisi toki mukava tietää onko saa lopullista vahvistusta Aleksin oletetusta vierailusta Alhossa! Mutta palataan kouluasiaan. Mamselli Forssel oli esittänyt lahjan ehdoksi, että kirkkomaassa olevat suvun haudat oli jätettävä rikkomatta ja myöhemmin hän lisäsi toivomuksen, että koulu nimitettäisiin ”Forssellin kouluksi”. Ensimmäinen ehto näyttää toteutuneen – kirkkotarhassa on haudat ja hautakivet. Sen sijaan koulun nimitoivomus ei täyttynyt -ajan saatossa on käytetty nimiä ”Jokioisten kansakoulu” ja ”Kirkonkylän kansakoulu”, mutta ei Forssellin koulu.
Mutta lopuksi oma muistoni tähän nimiasiaan liittyen, Äitini toimi kirkonkylän koulun opettajana vuodesta 1951 vuoteen 1986. Asuimme tuossa eteläpäädyn asunnossa, jonka eteishuoneessa – alkuperäisessä oppilaseteisessä isäni toimitti Padasjoen Sanomia. Pikkupoikana muistan kerran todenneeni lähtiessäni kotiin pihalta – tarkkaan ottaen tuon opistotalon länsipäässä olevalta hätäportaalta, johon me pihan lapset kokoonnuimme usein istuskelemaan – ”mä lähden meijän taloon”. Tähän minua vanhemmat ja tietävämmät naapurin tytöt korjasivat ja alkoivat lällätellä: ”Ei se on teijän talo, se on kunnan talo, kunnan talo…”.
Petri Enqvist