Hämeenkoskelainen Meri Anttila opettaa Padasjoella koululaisia ekaluokkalaisista lukiolaisiin asti – äidinkieltä, ruotsia ja et:tä eli elämänkatsomustietoa, joka on uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomille suunnattu oppiaine. Sitä opetetaan sekä ala- että yläkoulussa.
Ruotsia Anttila opettaa kuudesluokkalaisille, joilla kieli alkaa toisena vieraana kielenä. Yläkoulussa hänellä on toinen seiskojen ja toinen ysien ryhmä äidinkielessä. Lisäksi lukujärjestykseen kuuluu suomen kielen opettaminen muutamalle ulkomaalaistaustaiselle S2-oppilaalle.
Kahden työmaan välillä seilaaminen ei Anttilaa juurikaan haittaa; hän on opettanut aiemmin kolmessakin koulussa yhtä aikaa. Sitä paitsi tunnit on saatu soviteltua niin hyvin, että kahtena aamupäivänä hän on Kullasvuoren koululla, muutoin Pappilanmäellä.
– Mukavaa, kun on sopivan pieni työyhteisö. Aiemmin olin töissä Forssassa noin 500 oppilaan ja sadan työntekijän koulussa. En ihan kaikkien nimiä ehtinyt oppia, sanoo Anttila.
Eniten hän on ehtinyt opettaa suomea toisena kielenä, Tampereella ja Forssassa. Hämeenkoskelle Anttila muutti alkukesällä, kun perheen uusi kotitalo valmistui vanhalle sukutilalle, jota energia-alalla työskentelevä aviomies sivutoimisesti viljelee. Puinnit ovat juuri meneillään: tilalla kasvaa luomuna kauraa, ohraa, härkäpapua ja rypsiä. Esikoinen on aloittanut nyt esikoulun ja nuorempi on kolmevuotias.
– Hämeenkoskihan kuuluu Hollolaan, mutta meiltä on yhtä pitkä ajomatka tänne kuin Hollolan keskustaan. Tosi vaikea puhua itsestään hollolalaisena. Siksi hainkin Padasjoelta töitä, koska Forssaan olisi ollut melkein puolentoista tunnin työmatka.
Anttila on syntynyt opettajavanhempiensa esikoiseksi Puolangalla, mutta asunut ja käynyt koulut Hämeenlinnassa, kunnes meni yliopistoon Tampereelle. Kun Forssassa aukesi vakipaikka, perhe muutti Akaaseen – se oli puolivälissä molempien työpaikkoja.
Padasjoki ei ollut uudelle opettajalle entuudestaan tuttu, mutta mies on Asikkalasta kotoisin ja siellä varhaiskasvatuksessa työskennellyt anoppi neuvoi kyselemään myös täältä. Soitto padasjokelaisrehtorille tärppäsi:
– Ai teillä on sellainen aineyhdistelmä? No itse asiassa se sattuukin olemaan juuri passeli! Äikkä ja ruotsi ei nimittäin ole kovin yleinen yhdistelmä.
Ruotsia Anttila on itse käyttänyt eniten opiskeluaikana kolmena kesänä Ahvenanmaalla: ensin hän oli kieliharjoittelussa ja sitten kesätöissä.
– Itämeri on aivan ihana ja sen mukaan olen itse asiassa saanut nimenikin. Äiti on syntyisin Satakunnasta ja viettänyt lapsuudessaan aikaa ulkosaaristossa. Hän päätti jo nuorena, että ensimmäisen tyttärensä nimeksi tulee Meri.
Hyvä lukutaito on tärkeä kansalaistaito
Lukeminen on ollut Anttilalle tärkeää lapsesta saakka.
– Olen lukenut tosi paljon ja ollut kiinnostunut äidinkielestä kouluaineena alusta asti. Sujuva lukutaito on ensiarvoisen tärkeää: ilman sitä on vaikea päästä opiskelemaan tai työelämään, taikka edes hakea Kelan tukia.
Välimerkitön some-kieli on hyväksyttävää silloin, kun viestitellään kavereiden kanssa, mutta tarvittaessa pitää pystyä tuottamaan kieliopin mukaista yleiskielistä tekstiä.
– Jos käyttää vain nuorisolyhenteitä ja uusia lainasanoja, joita kaikki eivät ymmärrä, ei tule ymmärretyksi, ja se on kuitenkin tekstin tarkoitus.
Ainekirjoituksen tuotoksista näkee heti, kuka lukee. Sanavarastossa on valtava ero sellaiseen, joka ei lukemista harrasta:
– Kun lukee kirjoja tai lehtiä, aivot näkevät oikeinkirjoitettua yleiskieltä, jolloin yhdyssanat ja pilkkujen paikat iskostuvat mieleen. Samoin käsinkirjoitetusta jää parempi muistijälki kuin koneella kirjoitetusta.
Anttila lukee omille lapsilleen joka päivä vähintäänkin iltasadun. Isompienkin lasten kanssa voi lukea yhdessä:
–Kotona voisi olla näkyvissä kirjoja ja lehtiä. Jos niitä ei missään näe, onhan se lapsen aika vaikea keksiä, että tällainen painettu formaatti on ylipäänsä olemassa ja sitä voi elämässään hyödyntää.