Padasjoen vanhin asukas saavutti 100 vuoden iän 30.7. Palsassa. Helmi Nurminen on tyytyväinen, että voi vielä satavuotiaana asua kotonaan, vaikka apua jo tarvitseekin.
Satavuotias jaksoi juhlia tiistaina kellonympäri. Positiivinen elämänasenne ja loistava huumorintaju ovat kantaneet läpi pitkän elämän.
Lapsista Henry asuu saman katon alla ja tekee nykyään kotiaskareet. Vielä muutama vuosi sitten teräsmuorilta sujuivat ruoanlaiton ja siivouksen ohella niin veden kuin puiden kantaminenkin.
– Päivät menee oikeastaan istuessa ja ihmetellessä. Ulkona käyn kyllä joka päivä. Kädet kun ei enää nouse, niin ei voi tehdä paljon mitään, harmittelee Nurminen.
Lapsuus muutaman kilometrin päässä Rasilahdessa oli työntäyteinen. Koulua käytiin 6 kilometrin päässä Vesijaolla:
– Muistan, kun välillä porasin kylmissäni matkalla, mutta Elma (isosisko) sanoi ettei tässä poru auta, jäniksen lämmintä vaan.
13-vuotiaana isän kanssa metsätöihin
Kotona lasten piti olla töissä apuna. Työnteon Helmi aloitti koulun lopetettuaan 13–vuotiaana, hän teki isänsä kanssa metsässä halkoja. Sota-aikana, kun miehet olivat rintamalla, Helmikin oli 15–vuotiaana tukkimetsällä, kuori massoja, ajoi hevosta ja osallistui uittoonkin – hame päällään. Välillä piti kieritellä sängystä ylös, kun selkä oli niin kipeä.
– Siinä vaiheessa, kun itse aloin saamaan lapsia, niin elämä alkoi olla helppoa. Ei lasten kasvattaminen miltään työltä tuntunut.
Lapsia siunaantui yhdeksän kappaletta. Puoliso Eemeli palveli talvi- ja jatkosodassa yli viisi vuotta loukkaantumatta kertaakaan. Pääosin hän palveli taistelulähettinä ja panssaritorjuntamiehenä. Pariskunta tapasi toisensa Palsan tanssilavalla.
– Eemeli jaksoi viisi vuotta rintamalta minulle kirjoittaa, joka päivä.
Helmin ja Eemelin hääkuva.
Kotitalo rakentui 1950–luvun alussa lähellä Palsan myllyä. Helmi kantoi öisin laudat sahalta työmaalle, että rakennustyö pääsi heti aamulla jatkumaan.
Perheenpää hankki leivän taloon metsurintöillä. Leskeksi Helmi jäi 24 vuotta sitten.
Paljon on elonpäiviä annettu
Padasjoki on muuttunut Nurmisen mielestä vuosikymmenien saatossa huonompaan suuntaan. Palvelut ja ihmiset ovat vähentyneet, ja vanhat rakennukset laitetaan matalaksi.
Päivänsankari on tyytyväinen pitkään elämäänsä. Elämänlanka oli tosin katketa jo pikkulapsena, kun hän oli vähällä hukkua.
– Ei se tuntunut ollenkaan pahalta; sinistä vain näkyi silmissä, kun Elma pääsi tukkaani kiinni ja veti rannalle.
Suvussa ei ole muita pitkäikäisiä, eikä samanikäisiä ystäviäkään enää ole.
– Hyvin on elonpäiviä annettu. Olen saanut elämältä kaiken, mitä olen tarvinnut.