Kaivonkatsoja Kalle on etsinyt 503 kaivoa ★

97-vuotiaalla Tuomisen Kallella on taito, jota suinkaan kaikilla ei ole. Tuominen on niin kutsuttu kaivonkatsoja eli hänen käsissään varpu taipuu vesi­suonen kohdalla ja hän onkin katsonut satoja kaivonpaikkoja aina Ruotsin maata myöten.

Kuvassa 97-vuotias Kalle Tuominen.

Ensimmäisen kaivonsa Kalle katsoi 12-vuotiaana.

Olin enon luona kylässä Nurmijärvellä, jossa eno oli rakennuksilla töissä. Mentiin käymään rakennusmestarin luona kylässä ja hän ei ollut onnistunut löytämään tontilta vettä mistään. Minulle annettiin sitten pajunvarpu käteen ja kun kului kaksi tuntia, niin kaivo oli jo valmis. Kyllä siinä rakennusmestari vähän ihmetteli, kun oli jo kokeillut hakea vettä monesta eri kohtaa.

Viimeisimmän kaivonsa Tuominen etsi kaksi vuotta sitten lapsenlapselleen pohjoiseen nykyaikaisesti ”etänä”. Kaksi vuotta sitten toukokuussa Kallen lapsenlapsi Sami Pohjoisvirta osti Inarin Kaamasesta kesämökin, jonne piti heti ensitilassa kaivaa kaivo. Kaivo etsittiin etänä Samin ja Kallen yhteisvoimin.

Vettä tuli vuolaasti ja maanalainen suoni löytyi heti. Nyt kaivoa on käytetty kaksi vuotta ja vesi on ensiluokkaista, veden tuotto on ällistyttävän nopeaa ja kaivo on ollut lähes viikottain käytössä ympäri vuoden, kertovat Sami ja Tiia Pohjoisvirta.

Tänä kesänä juhlittiin Ivalon ja Kaamasen maisemissa Kallen lapsenlapsenlapsen Teemu Pohjoisvirran rippijuhlia ja sukulaiset toivat etelään Kalle-papallekin maistiaisen kaivovedestä.

Vesi on nyt edelleen muistona Kallen kotona ja Kalle voi olla ylpeä saavutuksistaan! Taito on ilmeisesti siirtynyt Samillekin, sillä varpua käytettiin myös Kaamasessa kaivon löytymiseen.

Tuominen toimi metsätyönjohtajana ja kulki työn vuoksi pitkin Etelä-Suomea. Työreissujen jäljiltä eteläisestä Suomesta löytyy 502 Tuomisen etsimää kaivoa. Kaamasen kaivo oli 503.

Katsomiani kaivoja löytyy Ruotsista asti, kaksi siskoani asuu naapurimaassa ja olen heillekin käynyt katsomassa hyvän kaivonpaikan.

Harmoisissa aiemmin asustellut Tuominen ei osaa sanoa, mikä taika siinä on, että jonkun käsissä varpu taipuu ja toisen taas ei.

Parilla lapsellani on sama taito, muilla taas ei. Ja näköjään se on periytynyt Samillekin.

Viimeisen kymmenen vuotta vaimon kuoleman jälkeen on kulunut kirkonkylällä rivitalohuoneistossa asuen.

Enää en kaivojen paikkoja katso, olen siitä hommasta jäänyt jo eläkkeelle.

Scroll to Top