Arvo Hilli 4.8.1930–17.4.2024 ★

Arvon aika oli tullut siirtyä ajasta iäisyyteen huhtikuun 17. päivän iltana. Sairastelu viimeisinä kuukausina vei fyysisen kunnon heikoksi, mutta loppu tuli kuitenkin yllättävän nopeas­ti vain parin päivän kuumeen jälkeen.

Arvoa jäi kaipaamaan suuri ystävien ja tuttujen joukko, sillä hän oli laajasti tunnettu persoona Kuortaneella ja maakunnassa, mutta varsinkin urheilu- ja tennispiireissä hänet tunnettiin valtakunnallisestikin. Värikkäästä, aikaansaavasta ja monipuolisesti menestyneestä ihmisestä riittää muisteltavaa pitkiksi ajoiksi eteenpäin.

Arvo oli todella vieraanvarainen jo 1960-luvun alusta lähtien, jolloin muutti Kuortaneelle. Hänen luonaan kävi ennen tennisuran alkua treenaamassa monia juoksijoita, joista osa oli aivan Suomen huippujakin. He olivat visiiteillään kerrallaan useiden päivien ajan, ja trahteeri oli aina parhaasta päästä tarjoiluineen ja harjoitteluineen.

Tenniksestä Arvo innostui 34-vuotiaana, ja pian hän rakensi oman kentän eläinlääkäritalon takapihalle. Vierailijoiden määrät sen kuin lisääntyivät, ja Arvon kentällä kävi kova kuhina vapusta syyskuun loppuun joka ikinen vuosi. C-luokan tenniskisoihin Arvo osallistui vuoden tai korkeintaan 2 vuotta pelattuaan ja menestyi niin hyvin, että nousi B-luokkaan heti ensimmäisen kilpakesänsä jälkeen. Kymmenisen vuotta pelattuaan tosi paljon ja kaikenlaisten pelaajien kanssa hän nousi A-luokkaan 47-vuotiaana, eräänä kaikkein vanhimmista sinne nousseista maassamme.

Hän menestyi erinomaisesti kansallisissa kilpailuissa ympäri Suomen, oli jatkuvasti mukana loppuottelukierroksilla. Sarjat olivat siihen aikaan suuria, kaavioissa oli useita kymmeniä pelaajia sekä kaksin- että nelinpeleissä. Piirinmestaruusmitaleja tuli roppakaupalla sekä kesä- että hallikisoista, eikä Arvo niistä pitänyt niin lukuakaan. Suomenmestaruuksia kertyikin seniorisarjoista huikeat 78 kappaletta, 35-vuotiaiden sarjoista lähtien 85-vuotiaisiin saakka kaksin-, nelinpeleistä, sekanelinpeleistä sekä joukkuesuomenmestaruuksista eri ikäluokissa. SM-hopea- ja pronssimitaleja ei Arvo niin tarkasti laskenut, mutta kyllä niitä yhteensä yli 200 on. Kansainvälistäkin menestystä tuli, maaotteluvoittojen lisäksi EM-pronssia 55-vuotiaiden nelinpelissä v. 1988, ja Cote De Azurin kansainvälisen turnauksen Kaakkois-Aasian mestaruus.
Kenttä pidettiin myös sellaisessa iskussa, että se kuului Suomen tenniskenttien parhaimmistoon. Viimeistään huhtikuun alussa tenniskentältä aurattiin lumia sivuun ja hakattiin rautakangella jäitä säpäleiksi.

Hurjia pelimääriä ei Arvon keho kaiken aikaa kestänyt, leikkauksia urheiluvammojen takia tehtiin ainakin jalkoihin, lyöntikäteen ja viimeksi olkapäähän parikymmentä vuotta sitten. Leikkausoperaatioiden jälkeen kuntoutus pelaamista varten alkoi heti. Olkapäävamma kesti niin kauan, että sen aikana Arvo opetteli jo vasemmalla kädelläkin pelaamista.

Hän söi esimerkillisen terveellisesti. Täällä Kuortaneella tunnetaan Arvon annos, jota hän tilasi Nesteellä ja Georgin grillillä. Siihen laskettiin tarkka Arvon sanelema määrä paistettua kananmunaa, joko 1 tai 2 nälästä riippuen, pekonia 5 siivua, ranskalaisten perunoiden palasia noin 17 kpl, kanan tai broilerinlihan palasia ja sipulia. Arvo testasi myös silloin tällöin vieraidensa kananmunankeittotaitoja, ja oli haastava tehtävä saada kananmuna keitetyksi juuri sellaiseksi kuin Arvo halusi sen nauttia.

Arvo oli perheensä kolmanneksi vanhin lapsi. Häntä ennen syntyivät Annikki (v. -26) ja Aino-Maria (-28), Eero Arvon jälkeen (v. -33), Tytti (-39) ja Tuula (-43). Lapsuus ja nuoruus kuluivat Padasjoella. Keskikoulun Arvo suoritti Vääksyssä ja ylioppilaaksi hän pääsi Lahden Lyseosta. Koulumenestys oli varmaan hyvällä tasolla kaiken aikaa.

Googletin netistä tietoja Arvon nimellä, ja silmiin pisti Padasjoen Sanomien lehtijuttu tämän vuoden helmikuulta. Siinä kirjoitettiin Padasjoen Yrityksen historian menestyneimmistä urheilijoista, ja Arvon nimi mainittiin listan ensimmäisenä. Urheiluharrastus Padasjoella alkoi jo nuorena poikana: Arvo viihtyi urheilukentällä ja juoksi sekä hyppäsi pituutta ja kolmiloikkaa tuntikausia silloin kun oli vapaana koulutyöstä iltaisin sekä viikonloppuisin.

Padasjokelaisesta Partiolippukunta Salpausselän Samoilijoista löytyi myös tietoja: Kirkonkylän vartio kokoontui vanhalla seurakuntatalolla 40-luvulla, ja siellä olivat mukana mm. Arvo ja Eero Hilli. Arvo kuului myös sotilaspoikiin, ja kävi Hämeenlinnassa sotilaspoikien ryhmänjohtajakurssin. Desanttijahtiinkin hän osallistui eräänä jatkosodan talvena. Desantti tavoitettiin erään maalaistalon pihapiiristä, mutta venäläinen se ei ollutkaan, vaan navettalamppunsa kanssa polkua asteleva emäntä.

Arvo juoksi oman ennätyksensä 400 metrin aidoissa olympiavuonna 1952, aika 53,9. Helsingin olympialaisten alkueräjuoksussa Arvo tuli toiseksi heti Britannian Wilkien jälkeen ulkoradalla, ja pääsi jatkoon.

Hän opiskeli Tukholman ja Helsingin yliopistoissa. Seurasi menestystä työelämässä, matkustamista maailman ääriin. Omien­ kilpailureissujen lisäksi hän kävi mm. Tokion Olympialaisissa vuonna 1964, Wimbledonin tenniskilpailussa ja useampia kertoja Ranskan avoimissa. Eläkkeelle pääsy koitti 63–vuotiaana vuonna 1993. Vakavaraisena henkilönä Arvo teki myös lahjoituksia oikeaksi katsomilleen tahoille, esimerkiksi sotaveteraaneille ja maanpuolustukseen, nuorille urheilijoille ja urheiluseuroille, kansanedustajaehdokkaille, kummilapsitoimintaan jne.

Arvon ensimmäinen auto oli piikkinoukkamosse 50-luvun alussa. Se oli neuvostoliittolaisten tekemä huono kopio saksalaisesta Opelista. Sillä köröteltiin kerran Padasjoelta Kuortaneelle. Ehkä silloin Arvon mieleen tuli, että pitäisi päästä paremman auton rattiin. Hän ajoi 8 vuosikymmenellä autoillaan, ehkä yhteensä jopa 4 miljoonaa kilometriä. Kuortaneella ajettiin aikoinaan rallin pikataival, ja joku maatalon emäntä totesi silloin, että lujaa ne ralliautot menivät, mutta kyllä eläinlääkäri ajaa vielä lujempaa. Uimahallissa ja avantouinnissa Arvo kävi aktiivisesti vielä yli 85-vuotiaana. Yllättävän nopeasti fyysisesti ja psyykkisestikin vahvan, nuorekkaan ja ikäisekseen huippukuntoisena tunnetun miehen kunto romahti 4 kuukautta sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 90 vuotta. Ehkä muistitoiminnan heikkenemisestä oli jo muutaman vuoden ajan ollut vähän viitteitä, mutta lihaskunto tuntui pettämättömältä. Ryhti oli hyvä, ja häntä olisi voinut luulla paljon nuoremmaksikin. Autolla ajelut ja tennispelit loppuivat kuin seinään. Muistisairaus eteni, vaikka välillä oli toki hyviäkin jaksoja. Puhelimella soittajana hän oli yliaktiivinen sairastuttuaan ja taisi tehdä viimeiset ennätyksensä siinä lajissa. Arvo kyllä kävi katsomassa sairastuneita ystäviään ollessaan voimissaan ja toi heille mielikarkkejaan, liköörikonvehteja.

Tammikuun lopulla Arvo joutui sairaalaan. Hänelle tuli pelkotiloja seurattuaan televisiouutisista sotatapahtumia, ja luuli vihollisia olevan jo Kuortaneellakin. Oltuaan alle viikon hoitokodissa hän kaatui rollaattorin kanssa ja joutui lonkkaleikkaukseen. Hän joutui istumaan pyörätuolissa tai makailemaan. Tiistaina 16.4. tuli tieto, että hän on saanut keuhkokuumeen, eivätkä antibiootit ole tehonneet. Arvo nukkui rauhallisesti pois keskiviikkona.

Eero Klemola
Arvon sisarenpoika