On vuosi 2034, entisestä Padasjoen kunnasta (nyk. Padaslouhos) on muuttanut viimeinenkin asukas pois kaivoksen tieltä. Viimeiset kaksi luontoaktivistia ja maanomistajaa on irrotettu kahleistaan ja pakkosiirretty riittävän etäälle. Louhosta voidaan nyt vapaasti laajentaa Järvitien suunnassa Padasjoen yli kartanon maille, sekä lännessä Iso-Taruksen lounaiskulmalta Evon suuntaan. Monttu on aivan valtava.
Kiinalainen kaivosyhtiö on noteerattu New Yorkin pörssissä huikeisiin osakekurssinousuihin. Uutta junanraidetta pitkin täydet malmivaunut taukoamatta rahtaavat litiumrikastetta satamiin laivoihin lastattaviksi maailman akkuteollisuuden loputtomiin tarpeisiin.
Ympäristövahingoilta ei ole täysin voitu välttyä, Padasjoenselän vesi on jo muutaman vuoden ollut myrkynvihreän väristä. Lähisaarten rannat, kuten Kelvenne on paksun liman ja vaahdon peittämä. Jäätä ei ole muodostunut enää. Kaksi vihreäksi värjäytynyttä lokkia istuu päät kallellaan entisen laiturin tolppien nokissa.
Koko kaivosalue ja pitkälle alatuulen suuntaan ilma on sakeana valtavien dumppereiden nostamista pölypilvistä. Sakka- ja sivukivivuori kohoaa jo 700 metrin korkeuteen mustanpuhuvana. Kaivoksen on laskettu olevan tyhjennetty malmista 2080-luvun loppuun mennessä. Maailman auto- ja lentoliikenne, joka on muuttunut sähkökäyttöiseksi, saa kiittää Padaslouhoksen rikasta malmiota, sekä Kiinan valtiota, joka mahdollisti valtavien rikkauksien etsinnän ja kaivoksen käynnistyksen.