Galleria Pikantissa on alkanut vuosittainen Wellamo-opiston opiskelijatöiden kevätnäyttely, joka koostuu eri harrastusryhmien jäsenten taidokkaista töistä. Esillä on kankaankutojien, pitsinnyplääjien, tiffany- ja sulatuslasitöiden tekijöiden sekä Visapuiston väen töitä. Näyttely päättyy 26.4.
Tiffany- ja sulatuslasitöitään esille Pikanttiin toivat Terttu Luukko ja Sirpa Vall. Luukko kertoo olleensa mukana niin kauan kuin opistossa on ollut lasitöiden kurssi.
– Meitä on mukava joukko. Tällä kaudella ryhmässä on ollut 8–9 opiskelijaa. Vaikka vanhoja on jäänyt pois, uusiakin on tullut mukaan. Muutama käy Padasjoen ulkopuoleltakin, Kuhmoisista ja Kurhilasta.
Tiffany- ja sulatuslasityökurssilaisilla on Opistotalolla käytössään oma luokkahuone. Opettaja Tuula Valkijärveltä opiskelijat saavat ideoita sekä neuvoa miten edetä työn eri vaiheissa.
– Padasjoella ei ole uunia, joten työt täytyy viedä sulatukseen Hollolaan tai Lahteen, mutta aika kattavasti kuitenkin olemme pystyneet tekemään erilaisia töitä, toteaa Vall.
Luukko harrastaa myös posliinimalausta ja Vall puolestaan tekee kotona käsitöitä laidasta laitaan.
Kudontatöitään esille laittoivat Paula Saarinen, Anne-Mari Auvinen, Sinikka Rantanen, Elsa Pääkkönen, Auli Paakkinen ja Eija Halonen. Tämä kausi on Paakkiselle neljäs ja Haloselle kolmas Wellamo-opiston kudontaryhmässä.
– Se on minulle omaa aikaa, menen Opistotalolle usein aamukahdeksalta, kun siellä ei ole vielä muita, sanoo Paakkinen.
Kudontaryhmässä on ollut 11 oppilasta ja siellä on tehty monipuolisesti erilaisia töitä: mattoja, huopia, laudeliinoja, poppanoita, pyyhkeitä, verhoja, kaitaliinoja, ryijyjä…
– Kaikki menevät käyttöön: itselle, lapsille tai lapsenlapsille. Lapsilta saan vinkkejä, minkävärisiä kudontatöitä heidän sisustukseensa sopisi. Tähän harrastukseen ei kyllästy, sillä uusia haasteita löytyy aina, toteaa Halonen.
Myös Paakkinen on tehnyt paljon kudontatöitä lahjaksi. Nytkin on valmistunut huopa pojalle syntymäpäivälahjaksi ja lastenlapsille rippilahjoiksi upeat ryijyt.
– Niiden nimi on Mumman rakkaus. Ryijyjen taakse tulee brodeeraukset, jossa lukee työn nimi ja anto- eli ripillepääsypäivämäärä. Lisäksi rippilapset tulevat saamaan Pirkko Nikkarikosken nypläämät ruusut.
Pikantissa on esillä ruusun lisäksi myös muita Nikkarikosken taidonnäytteitä kuten upeita nyplättyjä koruja ja jakkuja. Nikkarikoski kertoo, että myös hänen äitinsä harrasti nypläystä.
– Itse aloin nypläämään, kun muutimme Padasjoelle 40 vuotta sitten.
Tällä hetkellä työn alla on 160 cm leveä verho.
– Siinä se on olohuoneen pöydällä leveillään, nyplään ja katson samalla televisiota. Myös keväällä valmistuville lastenlapsille pitää tehdä ruusut. Suojelusenkeleitä olen nyplännyt jo neljälle sukupolvelle. Seuraava iso projekti on hartiahuivi.
Nikkarikoski kehuu myös nypläysryhmän hyvää yhteishenkeä.
– Opiskelijoita käy Lahdesta ja Orimattilasta asti, koska meillä on niin hyvä ryhmä. Paikkana on yläkoulun matikanluokka hyvän valaistuksen takia.
Nikkarikoski käy myös Wellamo-opiston kudontaryhmässä, golfaa ja käy kolme kertaa viikossa kuntosalilla.
– Ei tässä ehdi dementoitua. Näin keväällä pitäisi vielä ehtiä pihatöitä tehdä ja laittaa esikasvatetut taimet kasvihuoneeseen.