Kalastaja Veli Heinonen kertoi tiistaina Olkkarilla työstään, Päijänteestä ja sen antimista. Mies tietää mistä puhuu, sillä hän on kalastanut Päijänteen tyrskyissä ja myrskyissä jo 60 vuoden ajan.
– Isä oli kotoisin Laatokan Karjalasta ja hän oli neljännen polven kalastaja, joka teki talvella rakennustöitä. Vanhempani tulivat aikanaan Pohjanmaan kautta Padasjoelle. Olen syntynyt Haapavedellä ja tullut puolen vuoden ikäisenä Päijänteen rantamaisemiin. Itse olen siis viidennen polven kalastaja ja poikani kuudennen.
Pikkupoikana Veli usein kinusi isän mukaan järvelle ja sai pakit, jos sää oli myrskyinen. Tositoimiin ja vastuun kalastuksesta hän joutui ottamaan varhain, vasta 14-vuotiaana isänsä sairastuttua.
– Isä oli viiden vuoden ajan työkyvytön, mutta pystyi sen jälkeen vielä palaamaan muutamaksi vuodeksi. Nyt olen kalastanut yhdessä oman poikani kanssa jo 34 vuoden ajan. Vene, jolla aloitin kalastushommat oli isän rakentama kahdeksanmetrinen puuvene, jossa oli viisiheppainen Wikström.
– Vuonna -62 isä rakensi isomman veneen, -71 rakennettiin jälleen uusi vene ja vielä 1986 puuvene, mutta sen runko ostettiin valmiina. Vuonna -88 siirryttiin lasikuituveneisiin, joita on ollut neljä kappaletta tänä aikana. Ne ovat hyvin kestäviä, moottoreita niihin on vaihdettu välillä.
Verkoista trooliin
Vuosien 1964-85 välisenä aikana Heinonen kalasti verkoilla.
– Vuonna 1986 aloitettiin troolikalastus, joka kohdentuu muikun saantiin. Trooli mahdollistaa kesäajan kalastuksen, joka on ollut tärkeää kannattavuuden kannalta. Niillä kalastetaan toukokuun puolivälistä marraskuun puoliväliin. 30 vuotta on jo jaettu Päijänteen muikkua Lahden talousalueen kauppoihin. Enää kalaa tarvitsee viedä noin 15–16 kauppaan, joissa on kalatiskit jäljellä.
Ennen tuoretta kalaa kauppoihin vietiin 5 kertaa viikossa. Nykyisin tuoreita, perattuja muikkuja kuljetetaan kalatiskeihin maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Heinosen mukaan muikun käyttöaste on koko ajan pienentynyt.
Järvikala Heinonen Oy myy kalat aina etukäteen ja kalastusreissuilta saalista nostetaan juuri sen verran kuin mitä on myyty.
– Troolin tarttuu hyvin vähän muuta kuin muikkuja. Taimenia sinne saattaa joskus eksyä, mutta ne syövät vain vatsansa täyteen muikkuja ja uivat pois hitaasti eteenpäin liikkuvasta troolista.
Järvelle lähdetään auringonlaskun mukaan ja troolia vedetään tunnista kahteen kerrallaan; jos saalista saadaan riittävästi, niin lopetetaan ensimmäiseen koentaan. Satamaan tullaan puolen yön tai yhden aikaan yöllä. Kalasatamassa edessä on kalojen perkuu ja pakkaaminen.
Vaikka vuonna 1996 rakennetussa kalasatamassa on perkuukone, vaatii se silti paljon käsityötä. Kalat on aseteltava käsin kuljettimelle yksi kerrallaan samoin päin vatsapuoli ylöspäin. Kone leikkaa pään, puhkoo ja puhdistaa. Työpäivä päättyy aamulla klo 4–7 välillä. Suoraan kalasatamasta kalaa ei säädösten takia saa myydä ulos.
Päijänteen vesi kuivina kesinä jo liian puhdasta
Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi Saimaan jälkeen. Vaikka se ei ole pinta-alaltaan suurin, niin Suomen syvin se on. Keskisyvyys on 16,2 metriä ja suurin syvyys on 95,3 m, joka on mitattu Toivakassa Ristinselällä.
– 60-luvulla Päijänteen saastekuorma oli kova. Syynä olivat teollisuuden päästöt. Pahin tilanne oli Pohjois-Päijänteellä, mutta vaikutus tuntui etelässäpäässäkin. 70-luvulla järven muikku- ja siikakanta laski saasteiden vuoksi pohjalukemiin. Sen jälkeen veden laatua alettiin tutkia ja rakennettiin puhdistuslaitoksia, ja nythän vesi on ollut pitkään niin puhdasta, että se kelpaa helsinkiläisille juomavedeksikin.
Vaarana alkaa olla se, että vesi on jo liiankin puhdasta kuivina kesinä, kun järveen ei tule ravinteita maalta.
– Eiväthän kalat kaivossa elä. Vedessä pitää olla ravintoa eli planktoneita kaloille. Sen verran pitäisi tulla järveen päästöjä, että planktonit kasvaisivat. Päijänteestähän on tehty vapaa-ajan kalastuksen kehto, mutta kyllä ammattikalastuksenkin eteen tehdään töitä.
Eteläisellä Päijänteellä särkikalat ovat vähissä, sillä ne menestyvät matalissa ja rehevissä vesissä. Heinoset pyytävät muikkuja paritroolilla eli troolia vedetään kahdella veneellä, joiden etäisyys toisistaan on 130 metriä.
– Trooli tulee 125 metriä veneiden takana. 300 hevosvoimaa löytyy nyt veneiden moottoreista tehoa. Nyt kun muikkuja ei enää pyydetä joka päivä, niin välipäivien vuoksi kalaparvet ovat usein hakusessa. Järvelle lähtiessä tarvii ensin ajella tyhjää ja etsiä kaloja.
Alalle ei ole tunkua
Heinonen jäi eläkkeelle yhdeksän vuotta sitten, mutta kalastaa edelleen pojan työparina. Kesällä työpäivät ovat pitkiä, mutta talvisin hän on antanut itselleen luvan jo huilata. Työntekoa hän aikoo jatkaa niin kauan kuin terveys antaa myöten.
– Päijänteellä on 15–25 ammattikalastajaa, joita harvakseltaan jää eläkkeelle. Ei tälle alalle tunkua ole. Meilläkin oli muutama vuosi takaperin kisälli-mestarihanke, jossa tyttärenpoika Veeti oli puoli vuotta kisällinä. Kun meillä ei ollut akuuttia tarvetta, niin hän siirtyi armeijasta palattuaan rekan rattiin.