Kuhmoisten kappalainen Tuomas Taipale kertoili Olkkarilla 19.3. alkukirkon alkuvaiheista apostolien jälkeen. Taipale on tehnyt aiheesta teologisen gradunsa ja tutkinut aihetta paljon myös sen jälkeen.
– Minua kiehtoi se, mitä tapahtui sen jälkeen, kun Raamattu oli kirjoitettu. Minkälainen oli yhteiskunta ja maailma, jossa apostolit ja heidän jälkeläisensä elivät. Kirkkohistoria ei puhu aiheesta kovin syvällisesti, toki yleiset linjat tiedämme. Tiedämme muun muassa sen, että 300-luvulla Nikean kirkolliskokouksessa sovittiin se uskontunnustus, joka on meille tuttu ja jota edelleen opetellaan rippikoulussa ulkoa. Mutta se kiehtoo minua, että miksi se syntyi ja mikä on sen merkitys?
–Mitä tapahtui Jeesuksen ja Uuden testamentin apostolien jälkeen? Jeesus lähetti opetuslapsensa saarnaamaan evankeliumia Jerusalemista maailman ääriin asti. Tässähän meillä on jo lähetystyönkin perusta.
Opetuslapset ja heidän jälkeläisensä ottivat Jeesuksen antaman tehtävän todesta ja kristinusko lähti leviämään voimakkaasti.
100–200 jälkeen Kristuksen Välimeren alueella vallitsi kulttuurien ja uskontojen sekamelska. Ja eikä ainoastaan uskontoja, vaan myös filosofisia kultteja oli lukuisia. Myös eri kieliä oli paljon kreikan toimiessa yleiskielenä kunnes latina syrjäytti sen. Kreikkaan syntyi ensimmäisiä kristittyjä seurakuntia.
– Myös Paavalin lähetysmatkat suuntautuivat Turkkiin ja Kreikkaan. Paavalin matkat noudattivat niitä jälkiä, minne juutalaisia oli jo hajaantunut Israelista ympäri Välimeren seutuja. Tärkeitä kaupunkeja kristinuskon leviämisen kannalta olivat Karthago, Nikea, Antiokia, Efoso ja Aleksandria.
Paavalin oli helpohko kulkea juutalaisten keskuudessa synagogasta toiseen, sillä tuohon aikaan aikuisilla miehillä oli puheen käyttöoikeus ja voi sanoa, että melkeinpä velvollisuus, sillä kun vieras jostakin kaukaa tuli kyläyhteisöön tai uskonnolliseen yhteisöön, kokoontuivat kaikki vieraan ympärille ja halusivat kuulla, mitä vieraalla kerrottavaa.
Viestit kulkivat tuohon aikaan jalkojen päällä, mutta oli olemassa myös postijärjestelmä ja kirjeen lähettäminen oli tuohon aikaan tavanomainen viestintäkeino.
– Ja hyvä kun kirjeitä lähetettiin, sillä näin viestit jäivät paperille. Esimerkiksi Uudesta testamentista suuri osa on kirjeitä. Ilmestyskirjakin on Johanneksen lähettämä kirje seitsemälle seurakunnalle. Koko kristillinen oppi on kiteytetty hienosti Paavalin kirjeisiin roomalaisille.
– Täytyy muistaa, että Paavali ja heidänkin jälkeläiset olivat myös juutalaisia, vaikka uskoivat Jeesukseen. Toki sitten juutalaiset vuosisadan vaihteen tienoilla tekivät pesäeron kristittyihin ja alkoivat erottaa synagogasta kristittyjä.
Jeesuskaan ei halunnut erottautua juutalaisuudesta, vaan kävi synagogasta tuomassa esille pelastussanomaa. Jeesuksen esimerkin mukaisesti toimivat muun muassa Paavali, Pietari ja Jaakob.
– Millaisia vaiheita varhaiset evankeliumiviejät alkuvuosisatoina kohtasivat sen jälkeen kun Raamattu oli kirjoitettu tai koottu kaanoniksi, missä ja miten evankeliumi levisi ja miksi uskoa sanoitettiin lopulta meillekin tutuksi uskontunnustukseksi?
– Raamatussahan uskontunnustusta sellaisenaan ei ole, vaikka tokihan Raamatusta ne asiat löytyy. Uskontunnustus on jotakin sellaista yhtäpitävää, mihin kristityt ovat halki vuosisatojen halunneet pitäytyä.
Mitä varhaiset kristityt sitten ajattelivat kolminaisuusopista, sakramenteista, uskosta ja elämästä?
– Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä, jos mietitään tätä kristittyjen ykseyttä ja jos miettii, että miksi ortodoksikirkko ja katolinen kirkko joutuivat eroon ja miksi uskonpuhdistuksessa syntyi protestaattiset kirkkokunnat.
Taipale on pohtinyt, onko kyseessä sanoitusten erilaisuus vai ajatellaanko asioista todellisesti eri tavalla.
– Eihän Raamattu ollut valmis silloin, kun Jeesus kuoli tai kun Paavali ja Johannes kuolivat. Uuden testamentin kirjoitukset syntyivät vuosikymmenien ja -satojen aikana. Kirjoitukset vakiintuivat 200–300 jälkeen Kristuksen.
– Mukaan valikoitui kirjoituksia, joilla oli vahvasti suora yhteys Jeesukseen ja opetuslapsiin. Kirkolliskokoukset ensimmäisinä vuosisatoina päätyivät siihen kaanoniin, mikä meillä nyt on.
Luther nojautui uskonkysymyksissä paljolti augustinolaismunkkina kirkkoisä Augustinukseen.
– Kristityt uskovat sielun ja ruumiin ylösnousemukseen. Ruumiin ylösnousemus menee järjellisen käsityskyvyn yli, mutta meillä on esimerkkinä Jeesus, joka nousi ylös sieluna ja ruumiina. Uskon päälle jää totta kai paljon, mutta usko on se mikä pelastaa.