Vesijaon koulun pitkäaikainen opettaja Pentti Rehn siunattiin haudan lepoon 13.1. Padasjoella. Hän syntyi Lahdessa 25.4.1928 ja kuoli 95–vuotiaana 7.12.2023.
Lapsuutensa hän vietti Lahden Lotilassa, talossa, joka sijaitsi lähellä Kouvolan rataa. Perheeseen kuului vanhemmat ja kuusi lasta. Perheen isä oli Askon huonekalutehtaalla töissä ja tunnettu lahtelainen hevosmies: hevosia heillä oli kotona ja olipa heillä jopa venäläinen lämminverinenkin. Ihastus Padasjokea kohtaan saattoi syntyä jo silloin, kun hän oli isänsä kanssa ostamassa hevosia puolustusvoimille Padasjoelta.
Kansakoulua Rehn kävi neljässä lahtelaiskoulussa. Pommitusten takia koulu oli ajoittain kokonaan keskeytyksissäkin. 13–vuotiaana päästötodistuksen saatuaan hän meni Askon konttoriin juoksupojaksi. Armeijan hän suoritti ilmatorjuntarykmentissä Lahdessa, erityiskoulutuksena tykinjohtaja. Rehnin suorittaessa asepalvelustaan Salpausselän ilmatorjuntapatteristossa oli hänellä mahdollisuus jäädä tekemään uraa puolustusvoimiin.
Myös opettajantyö kiinnosti ja niinpä hän hakeutui opettajakoulutukseen Heinolan opettajaseminaariin, johon pääsykokeiden kautta tuli valituksi. Viidestä sisaruksesta kaksi muutakin päätyi opettajaksi.
Vaimonsa Tuulikin hän kohtasi lahtelaisessa tanssipaikassa. Avioliittoa ehti kestää 68 vuotta.
Valmistuttuaan hän haki kansakoulun opettajan virkaa Vesijaolta ja tuli valituksi kaksiopettajaisen koulun miesopettajaksi. Tässä vaiheessa perhe oli jo kasvanut yhdellä tyttärellä ja myöhemmin perhe kasvoi vielä kahdella tyttärellä ja pojalla. Rehnin harrastuksiin kuului kirkkokuoron lisäksi aktiivinen liikunta ja luottamustehtävät kirkkovaltuustossa, opettajayhdistyksessä ja Padasjoen Säästöpankin isännistössä. Politiikka kiinnosti myös: hän oli Padasjoen kunnanvaltuustossa ja Liberaalisen kansanpuolueen jäsenenä ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Vuodet 1958–88 kuluivat Vesijaon koululla, neljäntenä virkavuonna alkoi opetustyö uudessa koulurakennuksessa.

Suurin intohimo kohdistui kirjoittamiseen ja haaveena oli oman kirjan julkaiseminen. Tämä haave toteutuikin kahdella omakustanneromaanilla: ”Riihen takaa luokan eteen” vuonna 2000 ja ”Harjulta alas kaupunkiin” vuonna 2005. Hän kävi kursseja, osallistui kirjoituskilpailuihin ja otti osaa myös Salpausselän kirjailijat ry:n antologiaan Kuukausien sadut (1979). Hän myös luki paljon.
Eläkkeelle jäätyä tuli kesäpaikasta Neroskulmalla hetkellisesti koti, jonka kunnostamiseen Rehn käytti suuren osan ajastaan. Viimeisimmät vuodet eläkepäivistä kuluivat harmonikkamusiikin parissa osakehuoneistossa kirkonkylällä.
Pentti oli arvostettu ja pidetty henkilö ihmisten keskuudessa. Hänet palkittiin Suomen kunnallisliiton hopeisella ansiomerkillä vuonna 1985.