Parinkymmenen asteen pakkanen tarjosi narisevan nahkean hiihtokelin suunnistuskilpailuun osallistuville loppiaisena. Noin 40 hiihtosuunnistajaa lähti matkaan pellolta uimahallin edustalta.
Hiihtosuunnistuskilpailun toteutumista saatiin jännittää viimeiseen asti. Lämpötila oli lopulta lauantaina 19 miinusastetta, jolloin kilpailun muutospäätöstä ei tarvinnut tehdä.
– Ne, jotka tänne tulee, on tottuneet hiihtämään kylmässä. Moni tulee suoraan Lapista paljon kovemmista pakkasista, tiesi Jukka Luukko Päijät-Rastista.
– Useampi maajoukkueurheilija on tulossa kenraaliharjoitukseen Padasjoelle. Loput onkin korkean paikan leirillä, kun MM–kisat on 21.–28.1. Itävallassa, sitä ennen on maailmancupin osakilpailu.
Loppiaiskisaan odotettiin jopa 100 urheilijaa, mutta kylmyys karsi osallistujamäärää. Järjestelyporukka sai jännittää viimeiseen asti lauantain lämpötilaa, sillä ennusteiden mukaan pakkasta olisi juuri 20 astetta, joka on aikuiskisaajien pakkasraja. Perjantaina tehtiin päätös, että tapahtuma toteutetaan.
– Osallistujat ovat sarjojensa parhaita ja haluavat tulla tänne joka tapauksessa harjoittelemaan, sillä harjoitteluratoja on perin vähän käytettävissä. Ja täällä urat ovat huippuluokkaa!
Kunnan liikuntapaikkojen hoitaja Anssi Hyvönen ajoi ladut perjantaiaamunakin, vaikka edellisen ajon jälkeen lunta oli satanut vain pari senttiä. Hyvönen myös päivysti kisan ajan moottorikelkkoineen ja saikin yhden kyyditettävän, kun kilpailija loukkasi polvensa kesken kaiken.
Luukko kiittää hyvää yhteistyötä kunnan ja Saksalan kartanon kanssa.
Padasjoen kilpailujärjestelyt saivat runsaasti kehuja myös kisaajilta. Maasto ja radat olivat hyviä, eikä monessakaan hisutapahtumassa ole yhtä mainiota kisakeskusta, jossa on myös saunomismahdollisuus. Parkkialue, lähtö ja maali olivat kaikki lähellä.
Radat 2–6 km
Kilparadat kulkivat Saksalan pelloilla, metsissä ja puistossa. Nopeimpia hiihtäjiä odoteltiin Karl Fieandtin kujan varrella olevaan maaliin vartin sisällä.
Paikallinen suunnistusseura Päijät-Rasti järjesti kisatapahtuman mahdollisimman vaivattomasti. Kilpailijoita helpotti se, ettei lähtöä tarvinnut jonottaa kylmässä seisten, vaan reitille sai lähteä silloin kun halusi klo 11–13 välisenä aikana. Kello lähti käyntiin, kun lähtöpaikalla nollasi korttinsa ja otti kartan.
– Maastokin on melko helppo, enimmäkseen vanhoja lehmihakoja ja niittyjä, kuvailee Jukka Luukko.
– Kesällä jo sovittiin Verhon kartanon kanssa, että jätetään pellot nurmelle, jos lunta tulee vähän.
Luukon hoitaessa paikalliset järjestelyt piirteli Esko Jussila Helsingissä kartat. Vesijaolta kotoisin oleva Jussila kävi itsekin kisa-aamuna testailemassa ratoja. Keliä hän kuvaili raikkaaksi.
– Hyvin pystyy menemään tämmöisen lyhyen matkan.
Osallistujaystävällisestä lähtösysteemistä hän toivoo formaattia muihinkin harjoituskisoihin. Käytössä oli kesäkisoista tuttu Emit.
– Emit lukee kyllä sähköisesti koodin, mutta vaatii pysähtymistä rastilla. Talvikisoissa on useimmiten käytössä uusi kosketusvapaa systeemi, mutta me ei otettu sitä tänne, koska vuokralaitteet on kalliita.
Väylät on piirretty karttaan vihreällä. Rata pitää valita sarjansa mukaisesti ja rasteja on pienellä alueella useita, niistä pitää osata valita omansa.
– Koko ajan mennään urilla. Oikoakin saa, jos sitä ei ole erikseen kielletty, mutta eihän tuonne pehmeään umpihankeen kannata kenenkään mennä. Alavimmilla paikoilla on sitä paitsi vettä hangen alla.
Rasteja oli yhteensä parikymmentä, joista kymmenkunta kuului kunkin sarjan kilparataan. Kisassa oikeat rastit on löydettävä oikeassa järjestyksessä mahdollisimman nopeasti.
Suunnistusalueen vaativimpia kohtia oli Kirkkojoen reunama Saksalan riihen luona. Siellä oli jouduttu tekemään ennakoivia raivuutöitä.
– Tämä on ihan parasta aluetta taitavan kilpailijan kannalta. On korkeuseroa ja aika vaativaa maastoa, hyvä kun suksilla pystyssä pysyy. Vaikeusastetta lisää se, että mennään oudossa maastossa kovaa luistavilla suksilla.
Padasjoen kilpailu järjestettiin heti alkuvuodesta, jolloin hiihtosuunnistajien kalenterissa oli tyhjä viikonloppu.
Harvoin tarjolla
Ensimmäinen maaliintulija hylättiin, kun kokenut konkari erehtyi leimaamaan väärällä rastilla:
– Olisi pitänyt vaan suunnistaa loppuun asti. Emittikin tippui toiseksi viimeisellä pätkällä sormista, jouduin palaamaan etsimään sitä. Onneksi oli leveällä uralla, eikä uponnut pehmoiseen hankeen.
Ikänsä suunnistanut Kimmo Gynther on ennenkin kilpaillut Padasjoella. Hisukisaan osallistuminen oli itsestään selvää pakkasasteista huolimatta:
– Näitä on niin harvoin tarjolla, se on silloin käytävä, kun joku järjestää.
Nuorena Kullasvuoressa kilpaa hiihdellyt heinolalainen on suksinut tämän talven lumilla jo reilu 600 km.
25 vuotta taukoa lajista
Kilpatuntumaa oli Padasjoen baanalta hakemassa myös nastolalainen Tuija Rantalainen. Hän on nimittäin lähdössä SM–sprinttiviesteihin helmikuussa 25 vuoden tauon jälkeen.
– Ajattelin tulla vähän reenaamaan.
Rantalaisella oli pari merinopaitaa päälletysten takin alla sekä lisäksi villainen huppu, kaulaliina, sukat ja pitkät kalsarit.
– Pakkanen ei todellakaan pelota.
Itse laji kylläkin hirvitti nuorempana:
– En uskaltanut laskea niitä rännejä. Näin vanhemmiten on näemmä kaikki rajoitteet poistuneet. Pitää olla uusia juttuja, että pysyy mieli virkeänä.
Rantalainen lähti liikkeelle asenteella, että hauskaa pitää olla. Padasjoki on tuttu aikojen takaa, vuonna 2000 hän oli täällä MHY:llä puoli vuotta töissä.
12–vuotias Elmo Kiiskinen tuli isänsä kanssa Lahdesta kisaamaan.
– Pääsee mettään ja luontoon, ja hiihtäminenkin on kivaa, perusteli Kiiskinen kiinnostustaan hiihtosuunnistukseen.
Hiihtosuunnistus on ollut päälaji jo puolenkymmentä vuotta, lisäksi hän suunnistaa ja kalastaa. Padasjoelle piti päästä, vaikka kylmää olikin:
– Ei näitä kisoja niin paljon ole tarjolla.
Maajoukkueurheilija ”kisutteli kisakuntoa”
Miska Tervalalle Padasjoen sprintti toimi kenraaliharjoituksena kansainvälisiin arvokisoihin.
– Kiva oli tulla tähän lähelle. Kisakuntoa koitetaan kisutella esille, sanoi hollolalainen.
26-vuotiaalla Tervalalla on jo lähes kahden vuosikymmenen kokemus lajista. Paras arvokisatulos on tähän mennessä 11. sija sprintissä EM–kisoissa.
– Sitä lähdetään parantamaan.
Joulukuun alussa koronan sairastanut Tervala on koittanut pysyä ennen kauden päätavoitetta terveenä. Koronan hän poti Lapissa ensilumen maajoukkueleirillä.
Suunnistuksessa ja maastohiihdossakin kilpaileva Tervala toivoi Padasjoelta hyvää suoritusta.
– Ja ettei sormet palellu. Tosissaan mennään, muttei kuitenkaan puristeta ihan loppuun asti.
Maajoukkuesuunnistaja Sari Vääränen pakkasi suksensa MM-kisaan lähtevään pakuun ja totesi: ”Kannatti tulla Kouvolasta!”