Juhlavuoden näyttely avautuu Pitokärkeen ★

Enni Idin taiteilijakoti on Padasjoen suosituimpia kesäkohteita. Ensi vuonna naivistitaiteilija on esillä entistä enemmän, kun vietetään Idin 120-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuoden aloittaa tammikuinen juhla­näyttely tilausravintola Pitokärjessä Kellosalmella.

Enni Idin 120-vuotisjuhlavuotta pohjustaa marraskuussa julkaistu Taiteilijoiden huoneissa –kirja, jossa yhtenä 10 suomalaiskohtesta on esitelty Ennin kauttaaltaan värikkäästi maalattu taiteilijakoti. (30.11.2023 Padasjoen Sanomissa julkaistu artikkeli: Ennin taiteilijakoti uutuuskirjassa)

Kesälle on suunnitteilla Idin juhlanäyttely Kotiseututalolle. Lisäksi Ennin taiteilijakoti on avoinna Seitniemellä jälleen ensi kesänä sunnuntaisin.

Aimo Puromäki kirjoitti 20 vuotta sitten Padas­joen Sanomiin vierailuistaan Enni Idin luona. Hänelle taiteilija näytti taulujen lisäksi”sielunhöyliä” eli vanhoja Raamattuja ynnä muita hengellisiä kirjoja. Lopuksi hän teatraalisesti läväytti esille ”serkkuja” eli punahehkuisia pirunkuvia: kaksineuvoisilla paholaisilla oli kummankin sukupuolen lisääntymiselimet. Id tunnetaan erityisesti kissa- ja kukkamaalauksistaan, mutta myös vanhat perinnetyöt ja Nuijasota olivat usein taulujen aiheina.

– Enni ensin vähän epäili, kun kerroin käyneeni hänen näyttelyssään Helsingissä, mutta uskoi kerrottuani hänelle missä se oli ollut, kertoo Puromäki.

Id oli kertonut myös lapsuudestaan ja ”esitti seisaaltaan saarnaajaperformanssinsa”. Kakarana hän oli saanut huutia matkittuaan saarnamiestä.

Sahtia Enni kuvaili juomaksi, joka menee enempi jalkoihin kuin päähän. Enni kertoili vieraille myös kylän naimakaupoista ja Kekkosen vierailusta.

– Ennin huussin sisätapetointiin oli minulla tilaisuus tutustua jo ensikäyntini aikana. Enni oli vuosikymmenien saatossa liimannut istuntoseurakseen sanomalehdistä leikatut maan hallitusten henkilökuvastot, paljastaa Puromäki.

Noituuksia

Seija Hanki tutustui Enni Idiin jo pikkulikkana käydessään vanhempiensa mukana erikoislaatuisen naapurin luona.

– Kyllähän sitä ensin silmät ymmyrkäisinä kattelin.

Kerran Enni suuttui isälle. Tiukan sanailun jälkeen hän toi tälle alastoman pirunkuvan.

– Sahtia tuntui olevan hänellä aina. Joka päivä hän laittoi sahtiastiaan sokeripalan, sanoi että pysyy sahti käynnissä. Melkein aina pöytään ilmestyi myös konjakkipullo.

Enni ei itse juonut ainakaan vieraiden nähden. Kahvipöydässä hänellä oli erikoinen tapa kattaa vieraille ja itselleen erilliset sokerikot, kermakot ja pullavadit. Vieraille keitettiin aina murukahvia.

Vaikka hän oli lapseton, kylillä kiersi huhu jonka mukaan Ennin poika olisi ortodoksi ja asui luostarissa.

Kerran sähkömiehet olivat talviaikaan töissä Ennin mökin lähistöllä ja menivät sitten lämmittelemään mökkiin. Porukan partaniekka alkoi kehua tuuheaa leukapehkoaan, jolloin Enni tokaisi, että ”minä olen kussu tuommosen läpi 60 vuotta”.

Hankin mies pieni Ennille kovalevyjä, joille hän maalasi. Mies teki hänelle myös taulujen kehyksiä. Enni tunnetusti maalasi myös paljon muuta kuin tauluja, hänen koristelemiaan lasipurkkeja, koppia ja muita esineitä on yhä paljon tuttujen talouksissa.

Kerran Enni antoi mustavalkoisen kissan naapuriin, se oli Maija nimeltään. Enni oli sanonut noituvansa sen, ettei se näytä itseään ollenkaan ja niin myös kävi. Suutuspäissään hän noitui myös yhden kylän äijän, joka sitten sahdissaan kaatuikin mopolla.

Enni kävi töissä Seitniemen taloissa, osallistui perunannostoon ja heinäntekoon. Hänellä oli myös katiska Päijänteessä, noin kilometrin päässä sijaitsevan Mustalahden suulla, jossa hänellä oli myös oma vene. Navetassa oli lehmä ja muutama kana tuottamassa maitoa ja munia, pihapiirissä kasvimaa ja marjapensaita. Vaatteensa hän teki itse.

Juomavesi piti hakea lähteestä, jonne oli matkaa melkein kilometri. Seija Hanki kävi monet kerrat miehensä kanssa kyläilyreissullaan hakemassa Ennin avuksi pari ämpärillistä. Pesuvesiä sulatteli lumesta.

– Enni tykkäsi saunomisesta. Hän kertoi, että ”siellä minä parikin tuntia kellottelen”.

Enni oli muutoinkin siisti ihminen. Lattia oli aina lakaistu, vaikka polttopuiden mukana tuli roskia sisälle.

Huussissa piti tietysti käydä pihanperällä. Kerran sitten oli pari fiinimpää rouvaa käymässä, kun heille tuli asiaa käymälään. Toinen istahti Eetu-vaivaan reiälle, jota ei oltu käytetty, ja sen alla olikin ampiaispesä. Rouvat tulivat vinhaa vauhtia takaisin sisälle, jossa Enni voiteli pistoja saaneen rouvan kankkuja viinalla.

Omasta lääkärikäynnistään hän kertoi, että Santalahti oli pyytänyt häntä nostamaan helmojaan, jotta olisi voinut tutkia taiteilijan jalkoja. Enni oli siihen tiuskaissut, että ”Minen persettäin ole näyttäny kellekään miehelle polvia ylempää, enkä näytä!”. Tätä hän kertoi itse vierailleen, hän selvästi nautti saadessaan hätkähdyttää. Puheet olivat usein roisia ja kirosanoilla höystettyjä.

---

---

Artikkelin kuvat Ennin taiteilijakodista: Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistys