Eeva syntyi Pitkärannassa, Laatokan Karjalassa Signe ja Lauri Nekolan esikoiseksi. Valtionrautateiden palveluksessa olleen rakennusmestari-isänsä työkohteen ollessa siellä.
Eeva oli varsinainen joulun lapsi, kun nimipäivää vietettiin jouluaattona ja syntymäpäivää joulupäivänä.
Pitkärannasta perhe siirtyi Simpeleelle, siellä syntyi syksyllä 1935 pikkuveli Jorma. Eevalla oli myös vanhempia sisaruksia Maija ja Lauri, isän edellisestä liitosta, joka oli päättynyt jo varhain puolison kuolemaan.
Simpeleeltä lähtien asuinpaikat vaihtuivat sitä mukaa, kun rautatietä valmistui etelästä kohti pohjoista aina Sallaan saakka. Eeva ehtikin käydä koulua seitsemällä eri paikkakunnalla. Vihdoin monien vaiheiden jälkeen, Lauri-isän jäädessä eläkkeelle perhe asettui asumaan Padasjoelle, Nyystölään.
Eevasta oli kehittynyt taitava ja näppärä ompelija. 13-vuotiaana hän teki jo ensimmäiset tilaustyönsä.
Samoihin aikoihin hänelle tarjottiin työtä paikallisesta Saara Niemisen ompelimosta, joka toimi siihen aikaan Nyystölässä.
Myöhemmin Eeva teki tilausompelijana töitä pitkään kotonaan. Taitavasti syntyivät juhlapuvut, hääpuvut, takit, mekot ja jopa kansallispuku. Hän oli käsitöiden laaja-alainen osaaja,valmistuipa muutama huonekalukin.
Parikymppisenä hän avioitui samalta kylältä olevan Kortelahden Olavin kanssa.
Eeva ja Olavi rakensivat talon Eevan lapsuuden kodin naapuriin.Perheeseen syntyi viisi lasta.
Vanhimman lapsen tultua juuri täysi-ikäiseksi ja nuorimman ollessa alle kahdeksanvuotias, perhettä kohtasi suuri suru, isän menehtyessä vain 44-vuotiaana nopeasti edenneeseen vaikeaan sairauteen. Eeva jäi hieman yli 40-vuotiaana leskeksi. Alkoi selviytymistarina neljän alaikäisen lapsen yksinhuoltajana. Vahvan tuen antoi naapurissa asuva Signe-äiti. Leskeksi jäätyään Eeva hankki ajokortin, mikä helpotti perheen arkea. Hän olikin innokas autoilija aina viime päiviin saakka. Eeva uusi ajokortin vielä viime kesänä, 90-vuotiaana.
Paikallinen vaatetustehdas tarjosi toimeentulon ja myöhemmin Eeva oli Padasjoen kunnan palveluksessa aina eläkkeelle jäämiseen asti. Moni saattaakin muistaa hänet yhteiskoulun siistijänä. Kesäajat hän työskenteli kotihoidossa.
Eläkepäivinään hänellä oli aikaa rakkaille harrastuksilleen, käsitöille, leipomiselle ja eri harrastuspiireille.
Eeva pysyikin ajan hermolla, kun oli päivittäin mukana jälkipolvensa elämässä. Omien lapsien lisäksi hänelle siunaantui 13 lastenlasta ja seitsemän lastenlastenlasta ja häntä olikin alettu kutsua Mammaksi jo ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä. Mamman ruokapöydästä löytyikin aina tilaa myös lasten ystäville. Hän oli kaikkien yhteinen Mamma.
Eeva seurasi aktiivisesti ajan tapahtumia ja ilmiöitä. Hän oli nokkela, huumorintajuinen ja sanavalmis. Eeva eli pitkän elämän pysyen nuorekkaana, niin mieleltään kuin olemukseltaan ja siksi hänen poismenonsa tulikin meille läheisille yllätyksenä.
Mammaa jäivät kaipaamaan kolme sukupolvea jälkeläisiä.
Kirjoittanut lapset perheineen