Vesijaon maine kansainvälisenä kylänä sen kuin kasvaa, kun kesäkuisen Nakukympin lisäksi Vesijaolla järjestettiin joulukuussa suomenajokoirien Pohjoismaiden mestaruuskilpailujen kaksi koealuetta. Aiemmin Padasjoella on jäljestetty Suomen mestaruuksista.
Rodunmestaruuskilpailun järjestäjänä toimi Päijät-Hämeen ajokoirayhdistys ja kilpailukeskuksena Vääksyssä sijaitseva hotelli Tallukka. Vesijaon Erämiehet järjestivät kisaan kaksi koealuetta Padasjoella ja kestitsivät kodallaan kutsuvieraita.
Makkarat paistoivat ja nokipannukahvit pyöräyttivät seuran peurapäällikkö Juho Iittainen ja seuran puheenjohtaja Heikki Kustaa Koskinen.
Vesijaon Erämiesten peurapäällikkö Juho Iittainen vaaleassa puvussa, Pontus Hammarberg mustavalkoisessa takissa, seuran puheenjohtaja Heikki Kustaa Koskinen istumassa.
Kilpailussa olivat mukana Suomi, Ruotsi ja Norja, ja jokaista maata edusti neljä koiraa ohjaajineen. Ajokokeessa mitataan koiran kykyä löytää ja ajaa jänistä. Koealue on etukäteen testattu, että sieltä löytyy koiralle ajettavaa.
– Hakuaikaa on yhteensä neljä tuntia ja aika on jaettu kahteen 120 minuutin ajoerään. Maastot valitaan arvalla. Haun arvioi kaksi tuomaria, kertoo Koskinen.
Ajokokeessa koira voi saada ajoajasta enintään 70 pistettä ja lisäksi se voi saada enintään 30 pistettä eri ominaisuuksista. Suurin mahdollinen pistemäärä on siis 100 ja vain muutama koira on yltänyt täysiin pisteisiin.
Haukun tärkein ominaisuus on sen kuuluvuus; ajotaidossa arvostellaan ajovarmuutta, hyvää estetyöskentelyä ja ajon etenevyyttä. Koira voi saada kokeessa myös tappiopisteitä haku- ja ajolöysyydestä. Hakulöysyys tarkoittaa sitä, että koira haukkuu jäniksen yöjäljellä eli haukkuu jo ennen kuin ajo alkaa. Ajolöysyys taas tarkoittaa sitä, että koira haukkuu ilman jälkeä, kertaa jo ajamaansa tai ajaa takajälkeen.
Itsekin ajokoiran omistava, mutta lähinnä kettujahtia harrastava Koskinen kertoo, että keli oli koiralle hyvä.
– Metsässä on 15 senttiä pehmeä pakkaslunta, kyllä koetteluolosuhteet ovat viimeisen päälle. Vesisateessa jälki on aina ilman muuta huonompi.
Kaikista ajokoirista ei tule huippua, eikä edes hyvää jäljestyskoiraa. Hyvästä ajokoirasta saattaisi joutua maksamaan kymmenenkin tuhatta, mutta sellaisia on perin harvoin myynnissä. Yksi hyvän ajokoiran ominaisuus on se, että tassut kestävät kylmää ja pysyvät ehjinä, myös kuuluva haukku kuuluu hyvin ominaisuuksiin.
Ajokokeessa koira pääsee autoon lämmittelemään erien välissä. Tauolla koko koira ja erityisesti tassut kuivataan ja tarkistetaan, ja koiralle annetaan ruokaa. Jotkut antavat koiralle lämmikkeeksi lihalientä.
Susista suuri haitta harrastukselle
Vesijako pääsi mukaan kisajärjestelyihin vapaa-ajan asukas Petri Tukian ansiosta. Tukia kuuluu Päijät-Hämeen ajokoirayhdistyksen hallitukseen.
– Tiesin, että Vesijaolla on hyvät maastot ja täällä on porukka, joka osaa järjestää, toteaa Tukia.
Pohjoismaiden mestaruuskilpailut kiertävät vuorotellen maasta toiseen ja Suomessa järjestetyt kilpailut ovat olleet pitkään pohjoisessa.
– Yksi erityisen painava syy siihen, miksi päädyttiin Päijät-Hämeeseen on se, että tällä alueella ei ole liiaksi susia, joten koe voidaan järjestää turvallisesti. Muualla riski siihen, että koirat joutuvat suden suuhun, on liian korkea.
Myös kilpailujen päätuomari Roland Sundfors ja Suomen Ajokoirajärjestön puheenjohtaja Jouni Leppänen ovat huolissaan susien määrästä.
– Niitä on aivan liikaa ja määrää pitäisi ehdottomasti vähentää. Jos joka päivä tulee susista pihahavaintoja, kyseessä ei todellakaan ole suojeltava eläin. Arvot yhteiskunnassa pitäisi saada järjestykseen, jotta susien määrää voitaisiin karsia.
Leppänen sanoo, että ajokoirayhdistyksen tehtävä on tuoda harrastusta julkisuuteen. Juuri susien vuoksi harrastus on rajoittunut hyvin pienille alueille.
– Tässä meidän lajissa ei tapeta eikä kiusata eläimiä, vaan kokeita tehdään jalostusta varten. Myös kohde-eläimen hyvinvointia ajatellaan pitämällä koealat riittävän suurina.
– Järjestelyt ja keli ovat erinomaiset, on hyvät edellytykset saada hyviä tuloksia. Ainut haitta kilpailuolosuhteissa on se, että puissa on lunta ja haukku kuuluu huonosti.
Kisajärjestelyt viimeisen päälle
Norjan rotujärjestön puheenjohtaja Dagrune Løvberg ja hallituksen jäsen Ståle Sinestad kehuivat päijäthämäläisten taitoa kisajärjestäjinä.
– Norjassa ei ole tapana järjestetä näin hienoja kisoja. Täällä ihmiset ovat ystävällisiä ja ruoka on hyvää, kaikki on muutenkin viimeisen päälle, kehuvat miehet.
Ruotsin rotujärjestön puheenjohtaja Jari Rahm osallistui koiransa kanssa kilpailuun.
– Olemme kaikki samalla asialla suomenajokoiran parhaaksi. Emme halua Dunkrin emmekä Hamiltonin ajokoiraa, vaan haluamme suomenajokoiran, koska se on paras, sanoo Løvberg.
Suomenajokoirat ovat metsästysintoisia, sitkeitä ja hyväluonteisia ja niitä on hyvä pitää sisälläkin. Lisäksi ne ovat suhteellisen terveitä. Laji on levinnyt Suomen lisäksi Ruotsiin ja Norjaan, ja rodun lisääntyvään suosioon naapurimaissa vaikuttanee menestys ajomestaruuskilpailussa.
Liisa Miettinen Suomen Ajokoirajärjestön julkaisutoimikunnasta hoiti viestiliikennettä ulkomaille ennen kilpailuja ja toimi muutenkin Petri Tukian apuna järjestelyissä.
– Tallukasta löytyi sellaiset huoneet, joihin voi tuoda koiratkin. Meitä on majoittautuneena sinne 30 henkilöä ja 12 koiraa.
Miettinen kertoo, että kaikki koirat palkitaan sunnuntaina kisan päätyttyä ruokapalkinnoilla. Muistoksi kisasta kotiin mukaan lähti vielä pokaalit.
Voittaja Lunnsjöns Sakko ja ohjaaja Patrik Hansson.