Kiinteistöpäällikkö Keijo Kokko antoi Hollolan srk:n luottamushenkilöiden kesäkuisella kiinteistöturneella ensiesittelyn Padasjoen kirkon pienistä, käytettävyyttä lisäävistä muutoksista. Arkkitehti Mikko Suomisen suunnitelmassa urkuparven alla oleva, kahta puolen käytävää oleva tila muuntuivat kahvi/ keskustelusopeksi ja pikkuväen huoltajineen tervetulleeksi toivottavaksi leikkitilaksi.
Arkkitehti tähdensi keskusteluissa, harmonisuutta, viihtyisyyttä ja kunnon kalusteita poistuvien penkkien tilalle. (Taimmat penkit, pehmustettuna, piti jäämän sijoilleen,) Hyvältä näytti, ei erottavia seiniä. Ei edes sitä lasiseinää, jota Kristian Saarnio kaavaili, kun nelisen vuotta sitten toi esille lasten leikkitila-ajatuksensa…
Yhdessä Saarnion kanssa kehittelimme myös kirkossa lähes säännöllisesti tarjottaviat ”juttukahvit”, kodikkuutta lisäämään. Kun eteistilaan tuli kielto asettaa jokunen pikkupöytä ja istuimia, syntyi tarve lisätä mukavuutta kirkon sisätilassa. Kun kädet vapisevat ja askellus on epävarmaa, on pöydänkulmasta ja istuimesta apu. Myös keskustelutovi papin tai suntion kanssa kävi mielessämme.
Saarnion esittelemänä ko. parannukset kaadettiin kertaalleen jo kaksoiskappelimme aikana. Nyt, kun huolella suunnitellut ja erittäin hyvin perustellut, vähäpätöiset muutokset, toimivuuden ja kutsuvuuden lisäämiseksi kirkossamme toistamiseen saivat kappelineuvostoltamme kylmää kyytiä, en voi kuin ihmetellen kysyä, mikä ihme meitä vaivaa??
Kautta Suomen lukuisat seurakunnat päivittävät kirkkojaan tämän päivän vaatimuksia paremmin vastaamaan. Jos olisi rahaa, vauhti olisi vielä kovempi. Kirkon kynnyksiä halutaan kaikin voimin madaltaa ja avata vähenevien kiinteistöjen vuoksi kirkkosalit moneen taipuviksi.
Kappelineuvoston varapj. Esa Pyykkö toi kirjallisen vastaesityksen, jota kannatti Silja Savola. Sen puolesta äänestivät Paavo Rantanen, Hannu Tukia ja puh.j. Essi Nieminen.
Kappalaisen esityksen mukaisesti äänestimme me: Pirkko Kauren, Matti Järvinen ja allekirjoittanut. Tulos oli siis 4-5, mikä oli minulle aika iso yllätys ja pettymys.
Kahvi-ja lastensopen muutoksiin on tarjolla 25 000 €. Sille sanottiin torjuen: ”Kiitos ei, tahdomme pitää kiinni pyhistä penkeistämme!” Siitäkin huolimatta, että tavallisina pyhinä vain murto-osaa käytetään…
Mielestäni kirkkotiloista ei pyhyys minnekään katoa, vaikk’ ei olisi yhtään kiinteätä penkkiä.
Pyhyys on kiinni aivan muista asioista. Nykyaikaa on ottaa huomioon lapset ja lapsiperheet. Seurakunnassa sen tulisi toteutua kaikessa toiminnassa.
Näin Padasjoella kävi, mutta mitä puhutaan kirkkoneuvostossa, jossa tämä pieni, mutta tärkeä hanke tuonnempana tulee käsiteltäväksi.
Tytti Pakarinen, kappelineuvoston ja kirkkovaltuuston jäsen