Aamulenkillä auennut kengännauha pysäytti eläkkeelle juuri jääneen lääkäri Juha Lindin hautausmaan portille. Kohottautuessa valittavana edessä oli useita reittejä. – Tuli väistämättä sellainen ajatus, että mihin tästä jatketaan?
– Kun joku kysyi, mitä teen eläkkeellä, sanoin että aion valmistautua kuolemaan. Raamatussa sanotaan, että kuolema on vihollisista viimeinen. Toisaalta Vanhan testamentin patriarkat lähtivät ”tästä elämästä kyllänsä saaneina”.
Juha Lind kävi luennossaan läpi kuolemaan liittyviä käsitteitä, jotka voivat olla maallikolle vieraita. Elvytyskiellosta päättää aina lääkäri potilaan tai hänen omaistensa kanssa. Ei elvytetä, DNN tai sallitaan luonnollinen kuolema – tällaisen tekstin saattaa lääkäri laittaa hauraan monisairaan potilaan tietoihin. Se tarkoittaa sitä, että sydämen pysähdyttyä ei ryhdytä painelemaan, eikä hengityksen lakattua laiteta putkea henkitorveen.
– Silloin annetaan ihmisen lähteä tästä elämästä. Se ei tarkoita, etteikö häntä hoidettaisi. Elvytys on rankkaa, kylkiluita usein katkeaa. Taustalla on ajatus, ettei kiusata kuolevaa turhaan.
Sydämen pysähdyttyä aikaa hengenpelastamiseen on vain noin 20 minuuttia. Sen jälkeen aivot yleensä vaurioituvat.
– Sellainenkin onnellinen tapaus Padasjoelta on, että 40 minuutin paineluelvytyksen jälkeen ihminen palasi työelämään.
Lind suositteli miettimään jo etukäteen suhtautumista elvytykseen. Hoitotahtoa voi myös muuttaa myöhemmin. Päätöksen elvyttämisestä tekee lääkäri yhdessä potilaan ja omaisten kanssa.
Palliatiivista eli lievittävää hoitoa annetaan siinä vaiheessa, kun ihmisellä on elinaikaa muutamia kuukausia. Esimerkkinä syöpä, joka ei reagoi enää sytostaattihoitoon.
– Silloin mietitään parantamisen sijaan, miten potilas voisi elää mahdollisimman laadukasta elämää loppuajan. Ja kun elämää on jäljellä viikkoja tai päiviä, siirrytään saattohoitoon.
Lind muistutti, että elämä on luopumista. Pieni vauva on kaiken keskipiste, mutta joutuu luopumaan erityisasemastaan sisarusten syntyessä. Koulussa on sopeuduttava isoon joukkoon ja aikuisena jakamaan arkensa toisen kanssa. Ruuhkavuosina on edessä luopuminen omasta ajasta, eläkkeellä työstä ja jossakin vaiheessa, jos elää tarpeeksi pitkään, myös kunto alkaa heiketä.
Eutanasia on ollut paljon julkisuudessa viime aikoina. Se tarkoittaa aktiivista kuolinapua, ei esimerkiksi hengityskoneen sammuttamista tai sitä, että muistisairaan sänkypotilaan keuhkokuumetta ei lähdetä hoitamaan antibiooteilla.
– Itse en kannata eutanasiaa. Jos sallitaan ihmisen surmaaminen, ollaan kaltevalla pinnalla.
Paikalla ollut toinen paikallinen eläkeläislääkäri, Timo Talasvirta, on kallistunut kannattamaan eutanasiaa ääritapauksissa:
– Joskus on niin sietämättömiä tuskia, että kuolema on helpotus.
Yleisöstä kerrottiin monia tosielämän poislähtötapauksia. Äkillinen kuolema voi järkyttää, mutta toisaalta lohtua tuo se, että läheinen pääsee kerralla pois eikä jää kitumaan. Keskustelua käytiin siitä, miksi terveysaseman kylmiö ei ole ollut enää käytössä ja vainajat joudutaan ajamaan Lahteen. Toivottiin, että saattohoidettavat voisivat olla loppuun asti omaisten lähellä Padasjoella, kuten aiemmin.
– Valtio on kasvoton isäntä, se sanoo että tässä rahat ja tällä on pärjättävä.
Eräs osallistuja kertoi juhlavasta tunteesta äidin vetäessä viimeisen henkäyksensä ja yhden paikallaolijan äidin sanottiin olevan aivokuollut, mutta hän reagoi tuttuihin ääniin.
– Olen kaikille sanonut, että olkaa lähellä, höpöttäkää, laulakaa, lukekaa ääneen. Kokemus ei ollut millään tavalla pelottava, lähtö voi olla ihana.