Sää ei suosinut Padasjoen hevosurheiluseuran järjestämiä matkaratsastuskilpailuja Taruksella pyhäinpäiväviikonloppuna, sillä vielä perjantaina reitit olivat priimakunnossa ja maisema kauniin luminen. Lauantaina lämpötila oli kuitenkin jo plussalla, tiet muuttuivat loskaksi ja räntää vihmoi taivaalta koko päivän.
Lauantain varsinaisiin kisohin ilmoittautuneita oli 16, kolme ratsukkoa jätti kuitenkin tulematta lähtöviivalle nähtyään päivän sään. Katsojia ei valitettavasti juurikaan ilmaantunut Taruksen vanhalle lentokentälle, mutta Padasjoen Hevosurheiluseuran puheenjohtaja Teea Hakulinen oli hyvillä mielin kisaviikonlopun jälkeen.
– Tosi hyvin meni, vaikka sääolosuhteet olivat haastavat. Meillä oli tiimissä rautainen ammattilainen Miia Kouvalainen, joka toimi järjestelyiden kantavana voimana.
Kaksi kansalliselle 84 kilometrin reitille lähtenyttä ratsukkoa keskeytti ensimmäisellä huoltotauolla. Kokeneet ja MM-tasoillakin menestyneet matkaratsastajat Nea ja Nina Mickelsson jättivät kisan kesken.
– Siellä on todella liukasta ja kylmä, ei ole mitään järkeä sekä hevosten että oman terveyden uhalla jatkaa reittiä loppuun. Lopetamme tähän, kun olemme kaikki kunnossa, kertoi Nea Mickelsson.
Urjalasta Padasjoelle tulleet Mickelssonit kertoivat, että olisi ollut kiva ratsastaa reitti loppuun, sillä on mukava tulla kisaamaan uudelle kisapaikalle ja uusille reitteille. Näin talvisiin olosuhteisiin ei kuitenkaan oltu osattu varautua, eikä hevosilla ollut tilsakumeja, joten loska paakkuuntui kavioihin ja teki matkanteosta vaarallista.
Kun aamukahdeksalta reitille lähteneet Mickelssonit jättivät leikin kesken vähän ennen puoltapäivää, Heidi Laurinen ja Kari Kärkkäinen vasta valmistivat hevosiaan päivän viimeisen luokan lähtöön. Laurinen oli tällä kertaa mukana huoltajana ja Kärkkäinen oli lähdössä reitille 21-vuotiaan Seljankan kanssa. Seljankan tyttärellä, Tatankalla, samassa luokassa kisasi Rita Törmä.
– Tämä on tällaista äidin ja tyttären laatuaikaa. Tatankan ja Ritan piti lähteä nuorten hevosten MM-kisoihin, mutta kauden aikana ei ehditty saamaan vaadittuja tuloksia ja kun SM-kisatkin peruttiin, keksittiin, että tullaan tänne höntsäilemään alimpaan luokkaan, kertoo Laurinen.
Seljankalla on ollut aikoinaan jännevamma, joten sillä ei kisata pitkiä matkoja lainkaan, jottei vaiva uusiutuisi.
– Mamma näyttää nuorelle mallia, konkarin syke oli eläinlääkärin tarkastuksesta 40 ja kaikki a:ta, nuorella sen sijaan syke oli yli 50.
Myös puolentoista tunnin ajomatka Tuusulasta Tarukselle sujui Seljankalta stressaamatta, mutta Tatanka oli pienessä hiessä kuljetuksen jälkeen ja tarvitsi loimen suojakseen.
Laurinen kertoi, että näille hevosille alin luokka on vähän liian helppo ja maksiminopeus alhainen, niitä joutuu jopa vähän jarruttelemaan, etteivät tulisi liian aikaisin maaliin.
Laurinen kertoo, että hevoset pidetään liikkeellä ennen kilpailusuoritusta ja puoli tuntia ennen lähtöä ratsastajat nousevat selkään.
– Yksi huoli on pois, jos hevonen juo ennen starttia, sillä jos se on hirveän stressaantunut juoma ei kelpaa.
23-vuotiaalle Rita Törmälle kisa on tällä kaudella kolmas. Myös ratsastajan pitää olla hyvässä kunnossa näillä hevosten maratonmatkoilla.
– Ratsastajan pitää syödä, juoda, nukkua ja treenata kuten muidenkin urheilijoiden, sillä jos ratsastaja on huonossa kunnossa, hän häiritsee hevosen suoritusta, kun ei jaksa pitää itseään asennossa, vaan käy painavaksi reitin edetessä.
Törmä käy juoksulenkeillä ja talvisaikaan myös kuntosalilla, lisäksi lihaskunto kehittyy tallitöissä lantaa luodessa ja heinää kantaessa. Kirjanpitäjänä ja palkanlaskijana toimiva Törmä on ratsastanut kolmen vanhasta ja löytänyt matkaratsastuksen omaksi lajikseen 12-vuotiaana.
Sunnuntaina pidettyyn harjoituskilpailuun osallistui 13 ratsukkoa. Reittivaihtoehtoja oli kolme: 33, 23 ja 11 km.