Olavi–sotalapsi -romaanin julkaisutilaisuus järjestetään tiistaina 7.11. klo 18 Padasjoen kirjastossa. Uuden padasjokelaiskirjailijan lisäksi tapahtumassa ovat mukana kustantaja Vesa Tompuri (Momentum Kirjat) sekä itse sotalapseksi aikanaan lähetetty Ritva Koskimaa.
Luokanopettaja ja Anianpellon koulun apulaisrehtori Katri Lehtisestä tuli esikoiskirjailija 52–vuotiaana, kun hän alkoi vuosi sitten kerätä tietoja isänsä Heikki Salmensuun lapsuudesta. Hän halusi saada sukunsa vaiheita tallennetuksi jälkipolvia varten.
– Huomasin, etten muista enää kunnolla, mitä isä oli kertonut. Häneltä itseltään ei voi enää kysyä, sillä hän kuoli vuonna 2007, ja koko sisarussarja, yhtä Ruotsissa asuvaa velipuolta lukuun ottamatta, on edesmennyt. Kun aloin kirjoittamaan asioita ylös, tarina vei mukanaan ja syntyi ajatus kirjasta.
Faktatietoa oli sen verran vähän, että tarinan aukkokohdat oli täytettävä mielikuvituksen avulla. Myös kustannustoimittaja antoi oman näkemyksensä tarinan kokonaisuuteen. Sotalapsen tarina onkin fiktiivinen romaani, vaikka puitteet perustuvat tosiasioihin. Teos perustuu Lehtisen isän sotalapsikokemuksiin jatkosodan aikaan Ruotsissa.
Siskon kanssa Ruotsiin
Olavi on Lehtisen isän toinen etunimi. Hän syntyi 13–lapsisen perheen yhdentenätoista lapsena Lahdessa. Hänet lähetettiin seitsemänvuotiaana Ruotsiin sotalapseksi.
– Yhdeksänvuotias Hilja-sisko halusi lähteä sotalapseksi ja vanhemmat päättivät laittaa mukaan myös Heikin. Kirjassa teen tulkintaa siitä, miksi valinta kohdistui juuri häneen. Sen isä muisti varhaislapsuudestaan, että hänellä oli aina nälkä, välillä hän kävi kerjäämässäkin. Ehkä se oli yksi syy siihen, miksi isosta sisarussarjasta juuri hänet lähetettiin.
Sisarusten tiet kuitenkin erkanivat määränpäässä, kun Heikki sairastui ilmeisesti keuhkotautiin ja joutui lastenkodista parantolaan, josta hänet lähetettiin takaisin Suomeen vuoden kuluttua. Hilja pääsi hyvään perheeseen.
– Palattuaan isä oli unohtanut suomen kielen: ymmärsi kyllä, mutta ei vähään aikaan osannut puhua, minkä vuoksi häntä kartettiin koulussa. Ummikkous iski kahteen kertaan lyhyen ajan sisällä, lisäksi vaihtuivat ihmiset ympärillä ja koko kulttuuri. Minulle jäi sellainen kuva, että isä ikävöi kotiin ja Suomeen, eikä ilman siskoaan pystynyt sopeutumaan kunnolla Ruotsiin.
Itse matkantekokin oli traumaattista. Turusta Tukholmaan mennessä laiva juuttui jäihin useaksi päiväksi ja juomavesi ehti loppua. Tullessa Tornion kautta takaisin Suomeen junaa kohtasi pommiuhka useaan otteeseen, ja Heikki muiden palautettavien lasten mukana joutui juoksemaan pakoon lumihankeen. Sitä ei kukaan tiedä, miksi hänet palautettiin, vaikka sota oli vielä täydessä käynnissä.
Salmensuun perheen äiti jäi lumimyräkässä junan alle, kun Heikki oli 10–vuotias ja muutaman vuoden kuluttua hänestä tuli täysorpo isänkin kuoltua. Isosiskot jakoivat keskenään pikkusisarukset ja ottivat heidän huoltaakseen.
Heikki-isä meni töihin käytyään koulua neljä vuotta ja teki elämänuransa perustamassaan metallisorvaamossa. Eeva-puoliso löytyi Nyystölästä, lapsia perheeseen syntyi viisi. Katri–kuopus tuli toiselle luokalle Nyystölän kyläkouluun perheen muuttaessa Padasjoelle, suoritti yläkoulun Aitoon kotitalouskeskikoulussa ja lukion Padasjoella.
– Isä oli kaikesta kokemastaan huolimatta rakastava ja lempeä. Voi vain arvailla, miten hän on pystynyt käsittelemään oman hylkäämisen traumansa.
Sotalapsitarina on nyt taas erityisen ajankohtainen. Pakolaisia Ukrainasta on Lehtisenkin oppilaissa.
Asikkalan kunnalla Lehtinen on nyt töissä 11. vuotta. Koulu-uraa edelsi kolmivuotinen Suomen Lähetysseuran pesti Etiopiassa.
Jatko-osia tulossa
Vääksyn ja Kuhmoisten kirjastoihin on myös julkkarit sovittu. Lahdessa on 8.11. Uutuuksien ilta, jossa joukko Salpausselän kirjailijat ry:n jäseniä esittelee tuoreimpia teoksiaan. Lehtiseltä voi odottaa lisääkin kirjoja, sillä isän tarinaa on yhteensä yli 700 sivun verran.
– En osannut kirjoittaessa ajatella, minkä verran se vie tilaa painettuna. Jaoin tekstin kolmeen osaan, joista sotalapsiosio on keskimmäinen. Työstettävää tekstiainesta on vielä kahteen jatko-osaan.
Kirjoitusvaihe osui elämäntilanteeseen, jossa Lehtinen ei ole jaksanut olla kovinkaan sosiaalinen kodin ja työn ulkopuolella. Lehtinen on neljän lapsen äiti ja kahden pikkuisen isoäiti, lisäksi perheessä on ollut useita sijaislapsia. Hän toivoo, että muutkin lapset ja nuoret kuin oma jälkipolvi perehtyisi lukemalla paikalliseen ajankuvaan.
– Kirjan olen omistanut paitsi isälleni, myös kaksivuotiaalle pojanpojalleni Ahti Olaville. Keväällä tulee vielä äänikirja, luen sen itse.
Kirjailijatiliä voi seurata facebookissa haulla Kirjailija Katri Lehtinen. Padasjoelta kirjaa voi ostaa suoraan Lehtiseltä, Pikantista tai Paperikeitaasta sekä tietenkin lainata kirjastosta.