Lokakuun viimeisen päivän aamu: Katson ulos pihamaalle. Yön aikana on satanut ensilumi. Sen painosta kaartuvat tammen, vielä lehtiä kantavat pitkät oksat syvälle maata kohden. Hiljalleen niille satelee lisää lunta. Kauttaaltaan valkeaa maata täplittävät keltaiset, juuri varisseet koivunlehdet.
Avaan radion ja kuuntelen uutiset.
Gazaa on jälleen tulitettu koko yö… Myös pakolaisleiri on tuhoutunut.
Pian soittaa ystävä, ikätoveri. ” En enää millään tätä jaksa!! Pelkkää huonoa koko ajan. Minä en enää halua edes kuulla uutisia….” Purkaus tulee kiihkeänä, täydestä sydämestä ja minä ymmärrän sen oikein hyvin. Me puhumme hetken aikaa siitä, kuinka hirvittäviä asioita maailmalla tehdään, kuinka monta tuhatta lasta on lyhyessä ajassa surmattu Lähi-Idässä, ja sotahulluuden kasvavasta vallasta. ”Ukrainankaan kärsimystiellä ei loppua näy… Ja mikä vielä kamalaa, on pakko kasvattaa aseteollisuutta vastavoimiksi”, sanailen turhautuneena… Sota!!!
Miten Sinä koet tämän muutoksen rauhan ajasta sodan aikaan? Tunnetko huolta lastesi, lastenlastesi tulevaisuudesta? Mielestäni tässä on jotain samoin ahdistavaa, kuin elinaikamme ensimmäisen pandemian iskeydyttyä keskuuteemme.
Turvallisuutemme järkkyi!
Vaikka meillä suomalaisilla ei ole ns. vaaraa, eipä ole huoletontakaan. Itärajalle rakennetaan massiivista piikkiaitaa. Kyberuhkiin varaudutaan.
Entiseen ei ole paluuta. Ja kyllä, tunnen huolta lastemme siitäkin ajasta, jota en enää näe, tunnustan.
Myöhemmin tänään seurasin presidenttiehdokkaiden tenttiä. Yhtenevä oli näkemys ja suuri huoli heillä käänteestä, joka vaikuttaa yhä syvenevän ja mutkistuvan: He puhuivat levottomuuksien ja terroritekojen vaaran kasvusta Euroopassa…Vihasta. Osattomuudesta. Kodittomuudesta….
Kirkkomme? Piispamme – kaikki he rukoilevat ja kehottavat meitäkin rukoilemaan. Hätää kärsivien puolesta. Rauhan puolesta.
Tässä olemme avuttomuudessamme: Tänäkin yönä lukemattomat äidit ja isät menettävät lapsiaan. Lapset vanhempiaan…
Kysymme: koska rakkaus voittaa? Koska paha saa palkkansa? Miksi kärsimystä kärsimyksen päälle? Missä hyvyyden voima?
Aikamme suurimman humanitaarisen katastrofin herättämin miettein toivotan Sinulle Hyvää Pyhäinpäivää ja Luojasi siunausta!
Tytti Pakarinen,
seurakuntavaikuttaja Padasjoella