Suomen aavemetsästäjät –kirjasarjan kirjoittaja Mika Nikkilä vieraili tiistai-iltana kirjastossa. Kolme kirjaa henkimaailman olentojen kohtaamisista kirjoittanut Nikkilä kertoi, kuinka hänestä tuli kirjailija sekä valotti kuulijoille miten paranormaaleita ilmiöitä tutkitaan.

Nikkilä harrastaa paranormaalien ilmiöiden ja erityisesti kummitteluilmiöiden tutkimista ja löydösten analysointia. Ammatiltaan aavemetsästäjä on rekkakuski, mutta hän myös kiertää kirjastoja ympäri Suomen kertomassa Paranormal Investigation Group Finland -tiimin kanssa tekemistään tutkimuksista usein kummitusjutuistakin tunnetuiksi tulleissa kohteissa, kuten Hämeen, Vanajan ja Olavin linnassa sekä Outokummun hylätyillä kaivoksilla. Nikkilä toimii yhdessä 12 vuotta nuoremman Markus-veljensä kanssa tiimin päätutkijoina ja he ovat tähän mennessä tutkineet yli 400 suomalaista kohdetta, joista suurin osa on yksityistalouksia.
Kirjailijaksi valkeakoskelainen ryhtyi impulsiivisena ihmisenä päähänpistosta. Hän laittoi rohkeasti kolmelle googlettamalleen kustantamolle viestin, jossa kertoi haluavansa kirjoittaa kirjan kohtaamisistaan henkimaailman ilmiöiden kanssa. Helsinkiläisen Basam booksin näytettyä vihreää valoa alkoikin seitsemän kuukauden mittainen öinen kirjan kirjoitusprojekti Kisuli-kissan valvovan silmän alla.
Rajatiedon tutkijan ja kirjailijan kuolemanpelko ei ole kadonnut.
– Mutta suhtautuminen elämään on muuttunut ja pehmentynyt, olen omien kokemusteni kautta sitä mieltä, että tämän ulkokuoren kuolemisen jälkeen elämä jatkuu monella tasolla.
Tutkimuskohteisiin kysytään aina asianmukaiset luvat ja tutkimukset ovat ilmaisia. Yliluonnollisten asioiden kokeminen on luultua yleisempää, mutta yleensä ihmiset varovat kertomasta niitä kenellekään, ettei kokijan mielenterveyttä epäiltäisi.
– Toiminnan tarkoituksena onkin se, että yritämme auttaa ihmisiä selvittämällä ja saamalla todisteita siitä että mitä he näkevät, kuulevat ja tuntevat, on joku selitys, joko luonnollinen tai yliluonnollinen.
Omien aistien lisäksi aavetutkijoilla monenlaisia tutkimusvälineitä. Yksi tärkeimmistä on Ghost Box eli aavelaatikko. Se on laite, joka skannaa satunnaisesti radiokanavia halutulla nopeudella ja muodostaa samalla White Noise – nimistä ääntä, jolla saadaan yhteys henkimaailmaan.
Käytämme myös liikkeentunnistimia, otamme paljon valokuvia sekä videokuvaa ja teemme lämpötila ja EMF-mittauksia, sillä hengethän ovat jonkinasteista energiaa.
Tutkimukset tehdään usein öisin koska silloin päivätöissä käyvillä aavemetsästäjillä on siihen aikaa ja lisäksi öisillä tutkimuksilla minimoidaan ulkoa tuleva taustamelu sekä valohäikäisyt. Öiseen aikaan myös tutkijoiden aistit ovat herkimmillään.
Kenttätutkimusten jälkeen alkaa löydösten analysointi. Siihen menee paljon enemmän aikaa kuin varsinaisiin tutkimuksiin.
– Jos olemme jossakin kohteessa esimerkiksi 5–6 tuntia, menee minulla tallenteiden läpikäymiseen 300–400 tuntia. Löydöksistä koostan sitten 20–30 minuuttia kestävän videon YouTubeen.
Suomen aavemetsästäjät -kirjat ovat lainattavissa myös Padasjoen kirjastossa, niitä voi kuunnella myös kirjailijan itsensä lukemina äänikirjoina. Lisää tarinoita henkimaailmasta voi kuunnella Aavepod-podcastista.