Liisa Valonen jättää työt päivähoidon parissa oltuaan 36 vuotta ja 11 kuukautta kunnan palveluksessa. Viime viikolla hän perehdytti seuraajaansa Tiia Koivusiltaa ja on tulossa vielä marraskuussa toviksi neuvonta-avuksi.
– Puhelinsoiton päässähän olen muutenkin. Olen luvannut tulla tarvittaessa tuurauskeikoillekin, kertoi Valonen.
Perhepäivähoidonohjaajaksi hän päätyi, koska halusi palata synnyinpaikkakunnalle. Lapsuutensa hän vietti Seitniemellä, opiskeli Jyväskylässä ja työskenteli samalla siellä kasvatustieteiden tutkimuslaitoksessa ja valmistuttuaan lastenkodissa Lahdessa.
– Melkein 10 vuotta kaupunkielämää riitti. Toin työpaikkahakemuksen Padasjoelle henkilökohtaisesti ja sanoin, että aion tulla jäädäkseni. Syntynyt olen kunnansairaalassa tuossa Kuntalan naapurissa.
Toimistohuoneen ikkunasta näkyy vuoropäiväkoti Pikkumajava, jossa ovat hoidossa kaikkein pienimmät lapset. Toinen työmaa on päiväkoti Majavassa ja kolmas Kullasvuoren koululla, jonne esikoulu siirtyi tänä syksynä. Varhaiskasvatuksen ohjaajan työstä noin puolet tapahtuu lapsiryhmissä ja puolet on toimistohommia.
Liki neljän vuosikymmenen aikana päivähoidossa on tapahtunut iso murros. Valosen aloittaessa perhepäivähoidonohjaajana perhepäivähoitajia oli Padasjoella yhteensä 33 ja hoitolapsia yli 100, nyt perhepäivähoitajia on enää yksi ja lapsia varhaiskasvatuksessa kaikkiaan noin 70. Lama-aikaan kolmisenkymmentä vuotta sitten 9 perhepäivähoitajaa irtisanottiin.
– Suurin muutos on perhepäivähoitajien määrän väheneminen ja työn muuttuminen sen mukana. Toki myös tietotekniikan tulo oli iso asia. Alkuaikoina perhepäivähoitajien palkat laskettiin tunti tunnilta käsin, mikä vei hirveästi aikaa.
Myöhemmin palkkaussysteemi muuttui kuukausipalkkajärjestelmään. Päivähoitomaksut siirtyivät myös Valosen vastuulle, työvuorolistat ovat nykyisin sähköisessä muodossa ja viestintäkin tapahtuu enimmäkseen sähköisesti.
Avoin varhaiskasvatus kokoaa kotihoidossa olevia lapsia kolmesti viikossa Minimajavaan Ahjolaan. Valonen toivoo, että avoin varhaiskasvatus saa jatkoa:
– Hartain toiveeni on, että siitä tulisi pysyvää toimintaa, kun siihen on saatu loistava ohjaajakin. Se on tosi tärkeä tuki kotihoitoperheille ja osoitus kunnaltakin siitä, että pienimmistäkin välitetään. Se on perheille ennaltaehkäisevä kohtaamispaikka ja lapsille pehmeä lasku varhaiskasvatukseen.
Eläkepäiviksi ei Valosella ole suuria suunnitelmia. Koti-ihmisenä hän viihtyy Auttoisilla, lukee ja puuhailee pihalla sekä viettää aikaa 1– ja 3–vuotiaiden pojanpoikiensa kanssa. Kirkolla hän käy kutomassa opistopiirissä mattoa.
– Kirjastossa käydessäni huomasin ilmoituksen mummosählystä, se kiinnostaisi. Täytyy varmaan käydä mailaostoksilla ja liittyä ryhmään. Harrastaminen on paljon helpompaa maalla, kun on oma auto oven edessä ja hurauttaa hetkessä kohteeseen, kaupungissa siirtymiin menee paljon enemmän aikaa.
Vapaa-ajan asukas Virmailasta
Tiia Koivusilta on syntynyt niihin aikoihin, kun Valonen aloitti työnsä Padasjoella. Asikkalassa perheineen asuva Koivusilta on toiminut aiemmin kotipaikkakuntansa lapsiperhepalveluissa perhesosiaalityössä sosiaaliohjaajana, varhaiskasvatuksen opettajana sekä sosiaaliohjaajana päivä- ja lastenkodeissa.
– Padasjoki on kaunista seutua ja entuudestaan tuttu. Olen pienestä asti lomaillut täällä, sillä perheellä on mökki Virmailassa. Nykyään käymme mökillä melkein viikoittain, lapsetkin viihtyvät tosi hyvin. Retkeilemme ja liikumme luonnossa. Padasjoen uimahallia olemme käyttäneet myös paljon vauvauinneista alkaen.
Uiminen ja rantasauna ovat tärkeitä koko perheelle kuten myös veneily Päijänteellä. Koivusilta tykkää myös käsitöistä, eniten hän kutoo villasukkia. Lisäksi hän käy kuntosalilla.
Koivusilta on Asikkalasta kotoisinkin ja pyörähtänyt opintojen jälkeen Tampereella ja Lahdessa. Ensimmäiseltä ammatiltaan hän on kirjanpainaja.
– Halusin sosiaalisempaa työtä. Kirjat on kyllä edelleen tosi tärkeitä, nimenomaan paperiversioina. Kaupunkiin muuttaessa ajattelin, etten ikinä palaa, mutta niin vain maaseutu veti takaisin puoleensa.
Uusi varhaiskasvatuksen palveluohjaaja joutuu jo pian kehittelemään ratkaisua uusien hoitopaikkojen löytämiseksi. Tällä hetkellä paikat ovat nimittäin täynnä ja tiedossa on, että vuodenvaihteen jälkeen on tulossa lisää lapsia hoitoon. Nykyään lapsia jää harvoin pois hoitopaikasta, mahdollisen pikkusisaruksen synnyttyäkin lapsi yleensä jatkaa ainakin osa-aikaisesti.
Koivusilta etsi myös pitempiaikaista työsuhdetta. Padasjoen varhaiskasvatuspuitteet vaikuttavat hyviltä ja tunnelma on lämminhenkinen.
– Olen aivan innoissani ja toivon, että työ on pitkäkestoinen, aina eläkeikään asti. En ole tosin uskaltanut edes laskea, miten monta työvuotta 36–vuotiaalla on edessä.
Nykypäivän varhaiskasvatus on vuorovaikutteista ja aktivoivaa; siinä keskitytään lapsen vahvuuksiin. Kaiken arkisen tietotekniikan keskellä varhaiskasvatuksen työntekijät ovat lapselle oikeasti läsnä.
Valonen jättää tyytyväisenä työelämän. Työttömänä hän ei ollut päivääkään ja pidempiä poissaolojakin oli uralla vain kolme, 2 äitiyslomaa ja yksi vuorotteluvapaa. Ennen poisjääntiään hän halusi ensin tehdä uudet maksupäätökset alta pois, jotta seuraajan olisi helpompi aloittaa.
– On tunne, että varhaiskasvatus jää hyviin käsiin ja hyvälle tolalle.